Cork 26.-28.5

Ennen Sarahin kotiinpaluuta päätimme käydä myös Corkissa, joka sijaitsee Irlannin eteläosassa. Tiesimme jonkin verran Corkista etukäteen, kuten paikalliset marketit, yliopisto ja vanha vankila. Cork oli yllättävän hieno kukkuloiden saartama kaupunki meren läheisyydessä. Sää sattui olemaan mitä mainioin, mikä tekee aina matkasta mukavamman. Emme stressanneet liikaa nähtävyyksien metsästyksestä vaan nautimme auringonpaisteesta paikallisessa puistossa cappuchinojen kera.


Kaupunkilomathan ovat aina täynnä kävelyä ja kiersimme ympäri kaupunkia kohtuu tehokkaasti. Usko meinasi loppua kesken, kun olimme matkalla Cork city gaol -vankilaan, mutta kyllä se sieltä vihdoin löytyi.
Sarah yritti kovasti tinkiä pääsylippujen hinnasta, mutta rahastajat pysyivät tiukkoina. Kierroksella ei ollut edes elävää opasta, vaan saimme vanhat kasettisoittimet kouraan ja ohjeiden mukaan kiersimme katsomassa eri sellejä. Kierrosta oli väritetty erilaisilla tarinoilla vankien historiasta. Olisimme halunneet nähdä vankilaa enemmänkin, mutta suurinosa rakennuksesta ei ollut auki vierailijoille. Kuitenkin, oli mukava oppia hieman Corkin historiasta. Kävimme myös katsastamassa Corkin yliopistoaluetta ja kampus oli kyllä hienompi kuin Galwayssa.


Corkin The English market on yksi vanhimpia marketteja 1700-luvulta. Se oli kieltämättä kattava, mutta kuitenkin Belfastin marketti vei voiton. Söimme aamupalaksi marketista ostettua leipää ja ostimme viidellä eurolla kolme viipaletta juustoa.. No olihan se kyllä hyvää.

Hostellimme oli varustettu saunalla ja vaikka päivä oli ollut kuuma muutenkin, en voinut vastustaa saunan kutsua. Niinpä nautin saunan lämmöstä 40 minuuttia ja maksoin kaksi euroa.
Olin yllättynyt kuinka hyvä sauna itseasiassa oli, koska aikaisemmin Kirsi oli kokeillut Galwayn urheilukeskuksen saunaa, jossa mittari saavutti hulppeat 30 asteen lukemat.. Onneksi sauna oli varustettu perusteellisilla ohjeilla, kun näin viiden kuukauden saunattoman jakson jälkeen sitä saattaa unohtaa jotain oleellista, kuten suihkussa käynnin...


Cork oli vierailun arvoinen, mutta innokkaina galwaylaisina päätimme palata aikaisemmalla bussilla takaisin. Saimme nauttia vielä muutaman päivän yli noin 25 asteen lämmöstä ja vietimme suurimman osan ajasta hiekkarannalla.
Tulipa käytyä ensimmäistä kertaa meressä uiskentelemassa ja olo oli kuin etelänmatkalla. Lisäksi uusi kotimme on viiden minuutin kävelymatkan päässä rannasta.

Pohjois-Irlannin valloitus

Nyt koulunkäyni on ollut ohitse jo kuukauden verran ja olemme saaneet lomailla olan takaa. Sarahin tädin Gerlinden saavuttua(22.5) päätimme lähteä Belfastiin muutaman päivän lomareissulle. Linja-automatka kesti vajaat seitsemän tuntia ja vaihdoimme bussia kahteen otteeseen. Kuitenkin UK:n puolelle meno kävi vaivattomasti eikä henkkareita pahemmin kyselty. Perille päästyämme suunnistimme parhaan taitomme mukaan The Linen House hostellille. Sarahin täti odotti ilmeisesi hieman laadukkaampaa majoitusta kuin kymmenen hengen dormi keskitasoisessa hostellissa.. Hetken hengähdettyämme lähdimme tutkimaan Belfastin keskustaa ja tietenkin kahville oli päästävä.
Omituista oli se, etta kahvin tarve tuntui lisääntyvan kaupungin vaihdon jalkeen, mikä oli havaittavissa ainakin minun ja Sarahin tapauksessa. Illalla menimme the basement ravintolaan nauttimaan kala-annoksista ja hyvästä viinistä. Näin matkaillessa kun on mukava käydä ulkona syömässä, tosin rahan kuluminen on huomattavissa.


Sattumoisin Kirsin labrapari Christoph kavereineen olivat lähteneet myöskin Belfastia valloittamaan ja yöpyivät peräti samassa hostellissa. Heidän kanssaan lähdimme katselemaan kaupungin yöelämää, mutta hetken kierrettyämme palasimme takaisin hostellille Sarahin ja Gerlinden kanssa Kirsin jäädessä pubeilemaan Christophin ym. kanssa.
Toisen päivän aloitimme aamupalalla kahvilassa, mutta jäimme vielä hieman nälkäisiksi ja lähdimme katsomaan paikallisen marketin tarjontaa. Siellä olikin kaikennäköisiä myyntikojuja ja ruokaa tarjolla paljon. Kirsi oli haltioissaan isoista ravuista, joita oli myynnissä. Ravut olivat vielä hengissä ja liikuttelivat jäseniään, mikä inhotti minua.. Samoin pitkät rivit liha- ja kalatuotteita jotenkin etoo ja koitinkin välttää näitä kojuja. Iltapäivällä päätimme tehdä black taxi kierroksen, jossa kuski ajelutti meitä ympäri Belfastin keskustaa ja kertoi meille katolisten ja protestanttien välisistä ongelmista.
Belfastin keskustassa on edelleen aita, joka erottaa protestanttien ja katolisten asuinalueet toisistaan. Kävimme kirjoittamassa nimmarimme ja kommenttimme aitaan. Seinämaalaukset tuntuivat olevan suosittu keino protestoimaan ja kannattamaan omaa asiaa molempien osapuolien parissa. Ongelmanahan pääasiassa on se että katoliset haluaisivat yhdistää Pohjois-Irlannin Irlannin tasavaltaan, kun protestantit haluavat pysyä UK:n piirissä. Taksikierros oli ihan valaiseva, tosin odotuksemme olivat kyllä korkeammalla.


Seuraavana päivänä lähdimme opastetulle bussiretkelle katsastamaan maailman kolmanneksi kuuluisinta nähtävyytti Giant's Causewayta. Bussikuskimme yritti ehkä vähän liikaakin olla viihdyttävä ja kertoili omia vitsejään vähän väliä. Amerikkalaisia keski-ikäisiä turisteja tämä tuntui viihdyttävän paremmin.. Kuitenkin matkamme määrämpää osoittautui mahtavammaksi kuin osasimme kuvitellakkaan ja kuusikulmaiset kivet olivat hämmästyttäviä.
Kivet ovat muodostuneet vulkaanisen purkautuman seurauksena. Ken ikinä Irlannissa matkailee suosittelen todella vierailemaan pohjoisrannikolla. Takaisin palattuamme päätimme vihdoin käydä hieman viihteellä ja päädyimme the empire nimiseen pubiin, joka oli sisustettu hieman vanhanaikaisesti. Kuuntelimme hyvää jazzbändiä ja seurailimme pohjois-irlantilaisten elämää. Seuraavana aamuna halusimme vielä kiertää kauppoja mahdollisten löytöjen vuoksi ja erityisesti Gerlinde oli kova ostelemaan vaatteita. Paluumatka Galwayhin oli puuduttava ja 6,5 tunnin matkustus tuntui jatkuvan ikuisesti.. Kuitenkin oli jälleen mukava tulla kotiin Galwayhin.

Ajanjaksolta 12.-22.4

Nyt on vieraiden aika ohi, ainakin näillä näkymin. Tiistaina(22.4) saattelin Juhanin bussiasemalla yhdeltä yöllä ja hyvästien jättäminen alkaa tuntua jo rutiinilta. Juhani ja Satu saapuivat viimeviikon maanantaina ja vietimme erittäin onnistuneen lomaviikon. Tosin Juhani tuli tunnetuksi jo ensimmäisenä iltana Roisin Dubhissa ollessamme, nimittäin ovimiehillä oli jotain Juhania vastaan ja sulkivat tämän baarin ulkopuolelle kahteen kertaan.. Maanantai(13.4) meni minun ja Steven syntymäpäiviä juhliessa ja pieneen asuntoomme änkesi yhteensä 13 ihmistä.


Kuitenkin ilta oli onnistunut ja saimme myös syntymäpäiväkakkua :) Sarah ja Kirsi olivat lähteneet perheittensä kanssa matkailemaan joten jouduimme juhlimaan ilman heitä.



Keskiviikkona(15.4) Domitille kutsui meidät illallistamaan ja tapasimme hänen japanilaisen kämppäkaverinsa. Joukossamme oli myös japanilainen Tomoo, joka muutti takaisin Galwayhin Killarneysta ja joka on Steven ja Ludon hyvä ystävä aikaisemmilta ajoilta. Japanilaiset tuntuivat olevan hyvin kiinnostuneita suomalaisesta kulttuurista ja ehkä saammekin heidät vielä vierailulle Suomeen jossain vaiheessa. Yllättävää oli, että lappi tuntui olevan tuntematon käsite monelle ihmisille.. Mutta joulupukin kaikki kuitenkin tiesi :)

Torstaina(16.4) lähdimme Satun ja Juhanin kanssa Killarneyhin kolmen päivän reissulle. Bussimatka kesti nelisen tuntia, tosin seikkailimme puolitoista tuntia Limerickissä toista bussia odotellessa. Löysimme hienon puiston kaupungin ulkopuolelta ja olimme onnessamme lukuisista kirsikkapuista.

Killarneyssa suunnistimme onnistuneesti ilman varsinaista karttaa Neptunes hostellille. Henkilökunta oli erittäin mukavaa ja avuliasta ja muutenkin paikka oli todella hyvä. Ensimmäisenä iltana tutustuimme keskustaan ja kävimme ruokaostoksilla. Bussiaseman vieressä oli myös sirkus johon päätimme mennä illalla. Illalla siis lähdimme ajoissa suunnistamaan sirkukselle ja käännyimmekin aika pian harhaan. Aikamme seikkailtuamme alkoi tuntua siltä ettemme välttämättä selviä sirkukseen asti ajoissa. Noh, tulipahan tutustuttua Killarneyn esikaupunkialueeseen, sillä eksyimme kaikennäköisille kaduille ja sisäpihoille. Lopulta kellon lähestyttyä h-hetkeä onnistuimme pääsemään näköetäisyydelle sirkuksesta, tosin punaisen teltankaton näkeminen ei oikein ollut sitä mitä olimme suunnitelleet.. Noh onneksi huumorintajuisina ihmisinä nauroimme itsellemme pitkän aikaa ja päätimme lähteä tarkastamaan kaupungin pubielämää. Ei mitenkään huonoa ajanvietettä sekään, kun kuitenkin Irlannissa ollaan.

Perjantaina nousimme ajoissa valmistamaan irlantilaista aamupalaa ja sillä jaksoimmekin pitkälle ilman varsinaista lounasta.

Lähdimme Killarneyn kansallispuistoon kiertelemaan ja onneksi päivästä tuli todella aurinkoinen. Kansallispuisto oli kyllä todella vaikuttava ja maisemat mahtavia.


Evästauolla päätimme hieman viihdyttää itseämme ja lämmitellä illan sirkusta varten. Tuli harjoiteltua pitkästä aikaa käsilläseisontaa ja kärrynpyöriä :) Onneksi meillä ei ollut todistajia juuri sillä hetkellä

Lopulta jalkapohjia alkoi kolottamaan niin, että oli aika palata hostellille levähtämään. Menimme kuitenkin shoppailemaan vielä Penneyssiin, minkä halvat hinnat ihmetyttivät sekä Satua että Juhania. Illalla vihdoin pääsimme sirkukseen asti ja oli mukavaa taas nähdä vähän uusia asioita, kuten kameleita. Täytyy myöntää, että onhan se pienemmille lapsille lähinnä tarkoitettu. Illalla menimme vielä istuskelemaan pariin paikkaan ja voitettiin Carlsbergin tuotteita vastaamalla oikein jalkapalloaiheisiin kysymyksiin. Sattumalta minä ja Satu vastasimme oikein ja voitimme carlsbergin t-paidan ja jalkapallosukat.

Lauantaina oli aika lähteä takaisin Galwayta kohti ja olimme perillä kahden aikaan. Ilma oli edelleen mahtava ja menimmekin istuskelemaan Spanich Archille hetkeksi.

Illalla Kirsin ystävä Mark kajakkikerhosta kutsui meidät illalliselle jonka jälkeen menimme the craneen katsastamaan irkkumusiikkia. Jatkoille olimme menossa Massimoon, mutta epäonneksemme sama portsari oli tällä ovella kuin alkuviikosta Roisin Dubhin ovella ja tunnisti Juhanin välittömäsi. Hetken neuvoteltuamme ja seliteltyämme tapahtumien oikeaa kulkua hän päästi meidät lopulta sisälle..

Sunnuntaina oli aika viedä Satu bussipysäkille ja heittää hyvästit taas hetkeksi. Juhani vielä jäi onneksi pariksi päivää. Tomoon kanssa valmistimme maittavaa sushia tiistaina ennen kuin Juhanin täytyi lähteä. Täytyy sanoa, että hyvää oli ja täytyy Suomessakin koittaa joskus kokkailla sushia.

17.-21.3 St. Paddys Day sekä matkailua Edinburghissa

Vieraita riitti myös seuraavalla viikolla. Oli nimittäin St. Patricks Dayn aika ja kaupunki oli muutenkin täynnä ihmisiä. Englannista saapui neljä vierasta muutamaksi yöksi ja saimme jotenkuten heidät ahdettua meidän asuntoon. Tosin itse lähdin Domitillen luokse evakkoon siksi aikaa :) Vieraamme olivat meitä aktiivisempia valmistautuessaan St. Paddys Dayn juhlintaan ja pukeutuivat sekä meikkasivat teeman mukaisesti.
Me menimme aivan omina itsenämme katsomaan paraatia ja istuskelemaan spanich archille satojen muiden ihmisten kanssa. Päivä oli aurinkoisin mitä tähän asti Galwayssa on ollut ja olimme ihan kesätunnelmissa. Paraati koostui monenlaisista ryhmistä. Mukana oli erilaisia lapsiryhmiä soittimineen sekä eri maiden edustajia kuten kanadalaiset ja amerikkalaiset. Kaikki tietenkin hienosti pukeutuneina. Olisimme odottaneet vielä jotain muuta ohjelmaa, mutta loppupäivä meni hengaillessa ystävien kanssa.


Keskiviikkona olikin aika lähteä valloittamaan Skotlantia ja tarkemmin Edinburghia. Aamulla yhdeksältä etsiydyimme bussiasemalle Kirsin ja Steven kanssa ja huristelimme kohti Shannonin lentokenttää, jossa joukkoomme liittyi espanjalainen Eneritz. Lento kesti tunnin verran, mikä hieman huvitti, sillä bussimatka Galwaysta Shannoniin kesti enemmän. Olin varannut meille hostellin ja onnistuimme paikallistamaan paikan lopulta. Hostellimme oli siitä erikoinen, että se oli rakennettu kirkon sisälle. Tila oli muutettu huoneiksi tilanjakajien avulla, tosin huoneissa ei ollut kattoja ollenkaan.
Nukkumaan mennessä asia ei haitannut, sillä asukkaat osasivat olla hiljaa. Tosin aamuisin seitsemän kahdeksan aikaan monet matkailijat heräilivät ja alkoivat valmistautua päivään, eikä tämä tapahtunut hiljaisesti.. Me laiskiaiset kun olisimme halunneet rauhassa nukkua vähintään kymmeneen asti. Yhteiset tilat olivat kiitettävät ja viihdyimme hostellissa hyvin. Ensimmäisenä päivänä lähdimme kartan kanssa suunnistamaan keskustaan ja aikeenamme oli löytää pankki, jossa voisimme vaihtaa eurot punniksi. Loppuajan kiertelimme Edinburgh Castlen ympäristössä ja löysimmekin Royal Mile nimisen kadunpätkän, jonka varrella kaikki kaupat lähinnä olivat. Tämä oli vanhan kaupungin aluetta ja huomattavasti mielenkiintoisempi turisteille kuin uudempi puoli. Ja näimme myöskin skottilaisen säkkipillin soittajan kadulla.

Torstaina lähdimme mukaan ilmaiselle opastetulle kävelykierrokselle, joka kesti lopulta yli kolme tuntia. Kierros oli kyllä hyödyllinen, sillä muuten olisi jäänyt monta tarinaa kuulematta koskien kaupungin historiaa.
Oppaanamme oli amerikkalainen Doug, joka oli hyvin motivoitunut työstään ja veti meille semmoisen shown, että päätimme antaa hänelle hieman tippiä päivän päätteeksi. Nälkäisinä menimme kaupan kautta hostellille tekemään illallista ja Eneritz kokkasi meille pastaa tonnikalakastikkeella. Illalla lähdimme Kirsin ja Steven kanssa vielä katsastamaan kaupungin yöelämää ja päätimme kiertää muutaman pubin, mitkä Doug meille ystävällisesti esitteli päivän aikana. Eneritz oli matkustelusta vielä sen verran väsynyt, että jäi hostellille nukkumaan.

Perjantaina heräsimme jälleen myöhään ja lähdimme seikkailemaan kaupungille. Mahdollisuuksina olisi ollut myös bussiretket ylämaille ja loch nessia katsomaan, mutta hinnat olivat sen verran kalliita, että saitoina päätimme vielä tutkia mitä kaupungilla olisi meille annettavaa. Tarkastimme yhden katolisen kirkon, kilttitehtaan, kansallismuseon sekä minä ja Steve halusimme osallistua Whisky Experience kierrokselle ja nyt pidämmekin itseämme viskiekspertteinä :) Kierroksella opas kertoi meille viskinvalmistuksen yksityiskohtia sekä lopuksi saimme maistella kahdenlaista viskiä oikeaoppisesti. Kaupanpäälliseksi saimme viskilasit. Keskustassa oli myös todella hieno ja iso puisto, missä ihmiset istuskelivät auringonpaisteessa. Niin myös mekin, kunhan ensin haimme vähän evästä subwaysta. Eneritz kummasteli kovasti kesyjä oravia, joita puistossa oli jonkin verran. Ilmeisesti Espanjassa tämä ei ole kovin yleistä.

Illalla päätimme mennä ulos syömään ja tapasimme myös Kirsin opiskelukaverin, joka on Aberdeenissä vaihto-oppilaana. Illallistimme Bobby's nimisessä pubissa ja Kirsi sekä Steve rohkeina päättivät kokeilla skottilaista perinneruokaa haggista. Itse tyydyin skottilaiseen loheen, mikä oli hyvää sekin. Ateriat olivat tosin aika pieniä, eikä ainakaan riittävä Stevelle. Onneksi nesteytyspuoli oli kuitenkin kunnossa :) ja pärjäsimme loppuillan. Viimeisen illan kunniaksi kiersimme vielä muutamat pubit nyt kun Eneritzkin oli joukossamme.


Aamulla sitten nokka kohti lentokenttää ja takaisin kotiin Galwayhin. Sarah meitä jo kovasti odottelikin takaisin. Loman aikana opiskelumotivaatio olikin mukavasti noussut ja nyt täytyy alkaa valmistautumaan tulevaan tenttikauteen. Onneksi edessä on vielä kahden viikon pääsiäisloma.

Vierailusesonki jatkuu 6.-12.3

Jälleen on kulunut aikaa tovi. Olemme vastaanottaneet joukoittain vieraita ja tämä on pitänyt meidät enemmän tai vähemmän kiireisinä. Mutta tekosyyt sikseen. Minnan ja Timon jälkeen saapuivat Virpi, Risto, Johanna sekä Juha. Tällä kertaa kerkisin vielä oikeaan aikaan bussiasemalle vastaanottamaan. Rinteeläiset majoittuivat Kinlay House hostellissa ja Juha nukkui meidän lattialla, mukanaan tuomalla ilmapatjalla.

Minä ja Kirsi lähdimme vieraiden kanssa Aran saarille retkeilemään ja tarkemmin sanoen yhdelle Aran saarista Inis Morille. Lauttareissu oli mielestäni turhankin jännittävä, ja pahoinvointi vaihtui nopeasti peloksi, että lautta heittää 360 asteen kierroksen. Selvisimme kuitenkin perille ja päätimme vuokrata pyörät ja lähteä ajelemaan rannikkoa pitkin.
Maisemat olivat kyllä mainioita ja pysähtelimme useaan otteeseen valokuvaamaan. Päädyimme Dun Aonghasaan katselemaan mahtavia rantakallioita. Matkallamme tutustuimme myös kahteen suomalaiseen poikaan, jotka ovat tekemässä harjoittelua Irlannissa. Jatkuimme tuttavuutta illalla the Cranessa, johon veimme vieraamme jälleen kerran kuuntelemaan irkkumusiikkia.

Sunnuntaina lähdimme hieman patikoimaan mountaineering clubin kanssa. Kevyt sunnuntaikävely osoittautuikin hieman jännittävämmäksi.
Kohtasimme nimittäin voimakkaita raekuuroja sekä huipulle päästyämme taivalsimme askel kerrallaan lumimyrskyn keskellä. Onneksi oppaamme olivat kokeneita ja pääsimme hengissä pois. Välillä jouduimme pysähtymään ja hengähtämään, koska lumipyry oli niin voimakasta. Onneksi matkassa olivat suojateltat, joiden sisällä istuimme syömässä eväitämme.
Vaikka taivallus olikin välillä raskasta täytyy sanoa, että ryhmähenki kohosi kyllä huimasti. Kaikki pitivät huolta toisistaan siitä huolimatta, ettemme tunteneet niin hyvin. Oppaat kehuivatkin meitä kovasti vaelluksen päätteeksi. Kaikesta jännityksestä huolimatta vieraamme olivat haltioissaan tästä kokemuksesta. Ja kuinka usein sitä pääsekään vaeltelemaan Connemaran vuorilla lumimyrskyssä :) Sunnuntai-iltana menimme vielä Domitillen luokse katsomaan elokuvaa vaikka olimmekin uuvuksissa päivän urheilusta.

Maanantaina Juha lähti omille seikkailuilleen Cliffs of Mohereja katselemaan ja me jäimme täyttämään velvollisuuksiamme yliopistolle. Sen lisäksi Anne ja Juhana saapuivat meitä ilahduttamaan päiväksi. Lähdimme näyttämään Galwayn rantaviivaa, keskustaa ja yliopistoa. Väsyneen turistikierroksen jälkeen menimme Nocteim pubiin kahvittelemaan. Kyseinen paikka on yksi suosikeistani oikean irkkutunnelman vuoksi. Vieraamme lähtivät kävelykadulle ostoksille ja me Kirsin kanssa valmistauduimme hetkisen torstain monivalintatenttiin. Illalla menimme Monroesiin syömään. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun olimme ulkona syömässä täällä Galwayssa. Suurin osa söikin perinteistä Irlantilaista muhennosta, jonka valmistamiseen oli käytetty tietenkin myös guinnesia. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
Jäimme hetkiseksi kuuntelemaan myös kitarasoitantaa. Tavoitteena oli kuitenkin näyttää hieman irkkumusaa myös Annelle ja Juhanalle ja pysähdyimmekin Tig Coilissa parin kappaleen ajaksi.

Tiistaina Kirsi ja Sarah valmistivat irlantilaisen aamupalan kaikille, mikä vaati hieman soveltamista rajallisten astioidemme vuoksi. Onnistuimme kuitenkin tässä ja kohotimme menestyksekkäästi kolesteroliarvojamme :) Itse olin viettänyt edellisen yön Virpin ja kumppaneiden kanssa hostellissa. Anne ja Juhana lähtivät puolen päivän aikaan takaisin kohti Dublinia. Virpi, Risto ja Johanna tarjosivat meille illallisen Kinlay Housessa ja ruoaksi saimme risottoa. Mukana olivat myös Domitille ja Sarah sekä Franc liittyi seuraamme hetkiseksi. Juhan lähenevän syntymäpäivän kunniaksi ostimme hänelle leipomosta kakkua. Illalla menimme vielä Kings Headiin nauttimaan kahden miehen kitaroinnista ja erittäin hyvistä coverbiiseistä. Juhan bussi kohti Dublinin lentoasemaa lähti yhdeltä yöllä ja valvoin vielä sen verran, että sain Juhan turvallisesti bussiin.

Keskiviikkona lounastimme yliopiston ruokalassa sillä itselläni oli luentoja sekä labroja sinä päivänä. Iltapäivällä metsästimme viiden ihmisen voimin minulle kenkiä hyvällä menestyksellä. Steve oli myös mukanamme ja päädyimme jälleen nocteimiin kahville ja guinnesille. Minä, Virpi, Risto ja Johanna jatkoimme matkaa christians societyn iltamaan tapaamaan ystäviäni myös näistä ympyröistä. He pitivät kappelin oleskeluhuoneesta kovasti tapasivat vihdoinkin myös irlantilaisia ihmisiä. Päivän päätteeksi katselimme vielä elokuvaa hard candy, joka jäi kyllä pysyvästi mieleen.. Halusin vielä viettää viimeisen yön siskoni arvokkaassa seurassa ja päädyin nukkumaan heidän hostellihuoneeseen. Aamulla heräsin seitsemältä vielä lukaisemaan fysiologian muistiinpanoja ennen monivalintatenttiä. Kukaan ei näyttänyt epäilevän luvatonta oleskeluani, kun menin hostellin aamupalalle :) Tentti tosin ei mennyt ihan niin sujuvasti..

Torstaina oli jälleen kerran jäähyväisten aika, mikä osoittautuikin vaikeammaksi kuin kuvittelimme. Herkkinä siskoksina emme täysin välttyneet kosteilta silmiltä. Mutta seuraavat seikkailut olivat jo ovella, joten palautuminen Galwayn arkeen kävi nopeasti. Edessä oli kuitenkin reissu Edinburghiin, josta kerronmme hieman tuonnempana.

Vastaanotto vol.1

Menneistä ajoista kerrottakoon kohokohdat. Laskiaissunnuntai meinasi mennä ihan ohi, mutta onneksi tajusimme jossain vaiheessa. Mervi päätti päivän kunniaksi leipoa laskiaispullia ja tarjota ystävilleen suomalaisen elämyksen. Hyvin kävi kauppansa pullat ja tuli hyvä mieli kun ei jäänyt paitsi tästä herkusta. Sattuneesta syystä pulkkamäessä laskeminen jäi väliin.. Seuraavalla viikolla Steve päätti pancake tuesdayn kunniaksi tehdä meille pannukakkuja kanadalaiseen tyyliin vaahterasiirapin ja makkaroide kera. Namnam.



Nyt on aika kirjoitella ensimmäisten Suomi-vieraiden käynnistä. Minna ja Timo siis saapuivat viime perjantaina tänne ja vastaanotto ei mennyt ihan nappiin... Minna ilmoitti saapumisajaksi 18.30 ja jossain vaiheessa päivää Mervi muutti sen mielessään 19.30 ja päätti lähteä Domitillen kanssa juoksulenkille kuuden aikaan. Paluumatkalla tajuntaan iski pelko, että olikohan se edes 19.30 ettei vaan tuntia aikaisemmin. Juoksin kuitenkin kämpän kautta tarkistamaan puhelinta ja saavuin juuri sopivasti paikalle vastaamaan Minnan soittoon. Siellähän he olivat bussiasemalla odottamassa ja hikisenä lähdin juoksemaan semalle tuntien oloni erittäin tyhmäksi.. Noh, ei siinä sitten mitään. Vieraat joutuvat odottamaan vain viitisen minuuttia ja hyvällä huumorintajulla varustettuina vahinko ei ollut suuri. Perjantaina meille saapuivat Domitille ja Therisia ja porukalla lähdimme Roisin Dubhiin tapaamaan Stevenin ja kuuntelemaan ilmaista keikkaa. Tosin bändi aloitti vasta klo. 11 eli kaksi tuntia myöhässä. Vähän aikaa kuunneltuamme päätimme palata vieraiden kanssa kotiin nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän retkeen.

Lauantaina siis lähdimme katsastamaan Cliffs of Moheria ja lähdimme kymmenen aikaan liikenteeseen. Bussimatkalla pysähdyimme useammassakin paikassa ottamassa valokuvia linnoista, kirkoista ja muista tyypillisistä nähtävyyksistä. Itse Cliffseillä olimme puolitoista tuntia ja kävimme katsomassa ensin sisätiloissa olevan esittelyn ja toivoimme, että sade lakkaisi sillä aikaa. No meidän tuurilla keli vain huononi sillä aikaa ja ensin emme nähneet koko kallioita sumun takia..

Onneksi hetken odoteltuamme sade hieman hellitti ja kalliotkin paljastuivat ajan mittaan. Eipä siis ollutkaan hukkareissu. Kalliot olivat kyllä mahtavan näköisiä ja meren pauhina oli voimakasta. Aurinkoisella säällä olisi varmasti vielä vaikuttavampaa.

Paluumatkalla tulimme toista reittiä rannikkoa pitkin ja edellee pysähtelimme ottamaan kuvia kaikenmaailman puroista.. Kaikesta sitä saakin nähtävyyksiä aikaiseksi :) Kotiin päästyämme lähdimme Lidliin ostoksille ja päätimme syödä tortilloja illalliseksi. Kutsuimme myös Domitillen ja Steven ja ilta oli hyvin rattoisa. Lähdimme the Craneen näyttämään irkkumusiikkia huonolla menestyksellä. Paikka oli tupaten täynnä ja kaikenlisäksi olisi pitänyt maksaa kymmenen euroa sisään. Sitten kävimme pari paikkaa läpi yhdessä, mutta kaikkialla oli täyttä.

Sunnuntaina otimme rauhallisesti ja aloitimme runsaalla irlantilaisella aamupalalla, jota Mervi aamulla heräili tekemään. Sää oli vaihteeksi aurinkoinen ja täydellinen rantakävelyä varten. Kävelimme jonkin matkaa Salthilliin päin ja Minna otti paljon valokuvia turistimaiseen tapaan :) Ihan hyvä kun joku muistaa valokuvata, kun itse ei enää hoksaa kameraa mukana kantaa. Paluumatkalla jäimme keskustaan terassille kahvittelemaan ja jatkoimme matkaa yliopistolle.



Illalla Domitille tuli kutsumaan meidät katsomaan elokuvaa. Viltteinemme menimme Domin kylmään asuntoon ja katsoimme komedian Just married. Franc liittyi myös seuraamme. Leffan jälkeen koitimme vielä löytää irkkupubin muusikkoineen, mutta sunnuntai-iltana moni paikka oli kiinni. Päädyimme sitten Kings Headiin istuskelemaan vähäksi aikaa.

Maanantaina olimme lähdössä viemään vieraita bussille, kun Domitille tuli riemukkaana ovellemme ilmoittamaan uudesta mahdollisesta työpaikasta. Kerrankin jotakin onnistaa työpaikan haussa. Tosin tällä hetkellä koulutus on vasta menossa ja huomenna Dom saa tiedon saako työpaikan vai ei. Toiveet ovat korkealla. Joka tapauksessa, jouduimme luopumaan jälleen kerran hyvistä ystävistämme ja lähetimme heidät bussin kyydissä Dubliniin. Lopun päivän vietin Domin ja Francin seurassa etsien Francille työpaikkaa ja elokuvan merkeissä. Kirsi on viettänyt aikansa lähinnä työhakemusten parissa. Nyt vuorossa ovat puhelinsoitot ympäri Suomen kesätyöpaikan toivossa.

Tiistaina Steve saapui meille kokkailemaan "kanadalaisia" omeletteja, kuten hän asian ilmaisi. Todellisuudessa kanadaisilla ei ole mitään omia omeletteja. Selasimme ryanairin sivuilla halpoja lentoja ja löysimmekin kuuden euron menopaluun Edinburghiin. Päätin lähteä Steven kaveriksi tai ainakin varmuuden vuoksi varata lennon vielä kun se oli halpa. Hetken harkinnan jälkeen Kirsi onneksi innostui asiasta myöskin, joten kolmisin lähdemme parin viikon päästä Skotlantiin. Jee, mukavaa tehdä spontaaneja päätöksiä ja reissuja.

Huomenna tulee seuraava lasti Suomi-vieraita. Virpi, Risto ja Johanna sekä Juha tulevat yhtäaikaa. Juha majoittuu meillä toisten mennessä hostelliin. Lisäksi maanantaina Anne&Juhana saapuvat meitä morjenstamaan Galwayhin. Kiirettä siis pitää ja ohjelma on työn alla.

Extremeä ja tavallista arkea

Viime kerrasta jälleen aikaa.. Täytyy myöntää, että jälkeenpäin tuottaa vähän vaikeuksia muistaa kaikki tapahtunut. Tosin nyt tahti on ehkä hidastanut ekoihin viikkoihin verrattuna. Kerrottakoon viime viikon lauantain kajakkiseuran kommelluksista. Mervi päätti kerrankin lähteä Kirsin mukaan, vaikkakin neljän viikon aloitussessiot oli jäänyt väliin. Vähän aikaa harjoiteltiin melomista tyynemmissä vesissä, mutta sitten olikin aika siirtyä haastavampiin vesiin. Tämä hirvittiä Merviä hieman, sillä kajakointi ei ollut vielä ihan tuttua hommaa. Meidät laitettiin melomaan kapean joen läpi, missä oli kiviä ja aikamoinen virtaus. Ei siinä auttanut kun selvitä parhaan taitonsa mukaan ja pystyssä pysyttiinkin. Tarkoitus oli pysäyttää kajakit joen reunaan välillä ja odottaa loppua seuruetta. Mervillä oli hieman hankaluuksia kontrolloida paattiansa ja päätti sitten jatkaa matkaa omin päin... Hieman tuli paniikinomaisia tunteita siinä vaiheessa, koska Atlantille päätyminen ei ollut houkuttelevin vaihtoehto. Onneksi eräs vetäjistä tuli apuun ja meloimme yhdessä auringon laskuun.. no ei nyt sentään. Pääsimme kunnialla allokoiden läpi määränpäähän ja jäimme odottamaan loppua porukkaa. Näitä ei kuitenkaan kuulunut vähään aikaan ja hetken päästä eräs ryhmäläinen kajakoi luoksemme ilmoittamaan, että eräs tyttö haavoittui. Ilmeisesti hän oli kaatunut ja sai haavan kasvoihinsa sekä toisesta kädestä jänteet vahingoittuivat. Kuulemma oli leikkauksen paikka vielä samana viikonloppuna. Kaikki tämä jännitys sai Mervin epäilemään kajakkiharrastuksen terveellisyyttä ja täytynee miettiä kertaalleen ennenkuin päättää mennä uudestaan. Kirsi tosin edelleen viihtyy hyvin kajakkiseurassa ja onkin jo hieman edistyneemmällä tasolla.

Viime sunnuntaina lähdimme jälleen mountaineering klubin kanssa retkeilemään ja tällä kertaa kohteena oli mwlreea tai jotain sinne päin. Kyseisin kukkulan huipulla on St. Patrickin kirkko ja paikka onkin suosittu pyhiinvaeltajien piireissä etenkin kesäkuun aikaan. Kuulemma ihmiset kiipeävät sinne paljain jaloin, mitä emme oikein ymmärrä, sillä patikointi oli vaikeaa vaelluskenkienkin kanssa.
Päätimme tällä kertaa mennä medium tason porukan kanssa lyhyen reitin sijaan. Aluksi kiipeily tuntui raskaalta, sillä rinne oli jyrkkä ja tahti aika kova. Kuitenkin valinta oli viisas, sillä lyhyen reitin valinneet kävelivät saman polun kahteen kertaan, sillä aikaa kun me kiersimme eräänlaisen lenkin ja maasto oli ehkä kuitenkin helpompi tällä reitillä. Maisemat olivat mahtavia aina silloin kuin pilviltä jotain näimme. Itse asiassa huipulla ruokaillessamme olimme pilven sisällä ja oli hauska seurata usvan liikettä. Nyt olisi ollut koko viikonlopun retki, mutta emme halunneet käyttää koko viikonloppua vaeltamiseen, sillä se olisi ollut ehkä liikaa.


Maanantai-iltana Mervi, Steve ja Sarah lähti Roisin Dubhiin ilmaisen konsertin toivossa, mutta eihän siellä mitään ollutkaan netti-ilmoituksista huolimatta. Jatkoimme matkaa Kings Headiin ja siellä tapasimmekin sattumoisin ranskalaisia ja espanjalaisia tuttujamme, jotka ahkerasti ostivat meille olutkannullisia.. Oli siis ilmainen ilta jokatapauksessa :) Tiistaina kävimme katsomassa Plan 9 from outer space-elokuvan yliopiston leffakerhossa. Leffa oli aika erikoinen ja teknillisesti ei niin kehittynyt, mutta hyvät naurut saimme aikaiseksi kuitenkin. Sarah lähti kotiin aikaisemmin vastaanottamaan poikakaveriaan Jonasta ja me Steven kanssa kävimme yksillä leffan jälkeen. Irlantilaiset todellakin viettävät aikansa pubeissa viikonpäivästä huolimatta, sillä paikka oli täpötäynnä jälleen kerran. Keskiviikkona vietimme iltaa Therisian ja hänen itävallasta irlantiin saapuneen poikakaverinsa kanssa ja kävimme spanish archissa kuuntelemassa livemusiikkia. Domitille saapui myöskin viikon Ranskan reissulta ja oli mukava saada hänet takaisin Galwayhin. Perjantaina tunsimme itsemme laiskoiksi, eikä kukaan halunnut lähteä ulos. Sen sijaan hengailimme ensin meillä ja jatkoimme Domitillen luokse kokkailemaan ja katsomaan komediaa, jonka nimeä en muista.. Sarah ja Jonas kävivät Aran saarilla ja kuulemma hienonnäköistä oli ollut. Myös meidän täytyy käydä kyllä tarkastamassa nämä perusnähtävyydet jossain vaiheessa. Eilen kävimme the Cranessa näyttämässä Jonakselle todellista irkkumusiikkia.



Tänäaamuna valmistimme irlantilaisen aamiaisen, joka koostui makkaroista, kananmunasta, pavuista ja tomaateista. Hyvää oli, mutta emme ehkä joka aamu haluaisi yhtä tuhtia aamupalaa. Valmistamiseenkin meni aikaa jonkin verran, mutta ehkä valmistamme kyseisen aterian tuleville vieraillemme ensi viikolla :) Kirsi oli ostanut kokeilumielessä white pudding makkaraa, joka näytti meidän mielestä hieman epäilyttävältä. Päätimme kuitenkin maistaa ja ihan hyvää se oli.



Sarah ja Jonas lähtivät hetki sitten bussilla Connemaraan Clifdeniin ja me Kirsin kanssa jäimme kotosalle. Tarkoituksena olisi käydä juoksulenkillä kolmestaan Domin kanssa sekä tavata Emily kahvikupposen ääressä. Päivästä näyttäisi tulevan aurinkoinen vastoin säätiedotuksia.

Sanottakoon vielä, että St. Patricks Dayn odotus alkaa näkyä täkäläisissä kaupoissa. Kaikenlaista sälää on jo myynnissä, kuten vihreitä hattuja ja muita asusteita. Mielenkiinnolla odotamme minkälaiset karnevaalit täällä saadaan aikaiseksi.

Noniin. Mitähän kaikkea me ollaan taas keritty viikon aikana puuhaamaan.. Viime viikon keskiviikkona menimme Spanich Archiin kuuntelemaan erinomaista livemusiikkia ja lopulta oli aika heittää hyvästit Ludolle, joka pakeni maasta sunnuntaina. Steve lähti saattamaan, joten loppuviikko menikin sitten naisvoittoisessa porukassa. Perjantaina menimme Therisian ja Sarahin kanssa Roisin Dubhiin kuuntelemaan konserttia, jossa soittivat the butterfly explosion sekä god is an astronaut. Ihan hyvää musaa oli tarjolla ja oli mukavaa vaihteeksi käydä konsertissa. Kirsi oli tosin tunnollinen ja jäi kotiin tekemään kouluhommia.

Lauantaipäivä oli uskomattoman aurinkoinen ja Mervi lähtikin aamulla saman tien ulos eväiden ja hyvän kirjan kanssa. Rantaviivaa tuli käveltyä parisen tuntia Salthillin suuntaan ja meri näytti todella kauniilta. Tuntui, että olisi voinut kävellä vaikka kuinka pitkälle. Lopulta aika meni hiekkarannalla istuessa ja lukiessa. Tällä välin Kirsi kastui jälleen kerran läpimäräksi kayak-seuran harjoituksissa ja lämmitteli itseään teekupposen ääressä kuunnellen irlantilaisen johdatusta rugbyn saloihin.



Kuitenkin täytyi lähteä kotiin päin, sillä Emily oli kutsunut meidät syömään ja tarkastamaan heidän asuntonsa. Asunto on todella hyvällä paikkaa sillä ikkunasta näkee suoraan merelle. Toisaalta heidän täytyy maksaa melkoisesti vuokraa, joten siltikin olen tyytyväinen meidän kämppäratkaisuumme. Illalla menimme Therisian luokse istumaan iltaa hetkiseksi, josta jatkoimme kerrankin ajoissa the craneen istumapaikkojen ja hyvän musiikin toivossa. Toiveemme toteutuivat ja saimme jälleen nauttia yli kymmenhenkisen irkkubändin soittelosta.

Vihdoinkin saimme Kirsin kanssa aikaiseksi lähteä mountaineering klubin retkelle. Vaikka herääminen aamulla tuotti tuskaa, niin kyllä kannatti ehdottomasti lähteä. Tarkoitus oli lähteä kiipeilemään devils mother kukkuloille, mutta säätiedotuksen mukaan siellä oli runsaasti lunta, joten suunnitelmat muuttuivat ja menimmekin valloittamaan Twelve Pins -nimisiä vuoria. Porukka jaettiin kahteen ryhmään edistyneisyyden perusteella ja me Kirsin kanssa suosista menimme lyhyemmälle vaellusreitille :) Alkuun kiipeily tuntui hieman raskaalta, mutta kunhan voimisteluun tottui, niin ei tuntunut enää niin pahalta.



Maisemat paranivat mitä korkeammalle pääsimme ja suoraan sanottuna harmittaa, kun kameralla ei pysty mitenkään kuvaamaan kaikkea mitä näkee. Lunta oli myös kerääntynyt näille vuorille ja irlantilaiset matkaoppaamme olivat aivan onnessaan heittelemässä lumipalloja ja laskemassa mäkeä tilaisuuden tullen. Itse lumeen tottuneina olimme hieman hillitympiä ja huvittuneina seurasimme "lasten" leikkimistä. Tutustuimme todella moneen uuteen ihmiseen, mikä on tietysti mukavaa. Huipulle päästyämme päätimme kiivetä vielä korkeammalle huipulle ja rinne oli täynnä irtokiviä, joten tarkkaan sai katsoa mihin jalkansa asetti. Paluumatka tuntui olevan raskain vaihe. Jalat olivat väsyneet ja maasto oli todella märkää ja liukasta. Mervi kaatui ainakin kolme kertaa ja valkoiset ulkoiluhousut todistivat tämän patikkaretken päättyessä. Kirsi taasen sai urheiluvamman peukaloonsa erään epäonnistuneen puronylityksen seurauksena. Ensi sunnuntaina olisi uusi retki ja saa nähdä josko me innostumme jälleen mukaan.


Maanantaina menimme sleepzoneen illallistamaan ja tällä kertaa söimme chili con carneeta sekä jälkkäriksi tsekkiläisiä pannukakkuja. Njam! Täytyy ruveta vahtimaan linjojansa täällä, kun tuntuu että illalliskekkereitä olisi vaikka joka illalle. Jatkoimme myös tiistaina syömisen merkeissä. Domitille tuli aamulla kymmeneltä aamupalalle meidän kanssa ja paikallisittain söimme mm. sconeseja.



Illalla päätimme vielä kokkailla yhdessä sillä Domitille oli lähdössä takaisin Ranskaan viikoksi ja halusimme sitä ennen viettää iltaa yhdessä ydinporukan kanssa. Jatkoimme matkaa college bariin katsomaan paikallisten bändien taisteloa. Galwayssa on tällä hetkellä menossa musicailte-festivaalit ja erinäisiä tapahtumia on joka päivälle. Mervi, Sarah ja Steve menivät katsomaan aiemmin päivällä vanhaa nosferatu-filmiä ja perjantaina olisi tarjolla taru sormusten herrasta -trilogia.

Tänään olimme Kirsin kanssa endrokrinologian labroissa ja työn alla oli veren glugoosipitoisuuden mittaaminen. Innokkaana vapaaehtoisena Mervi suostui juomaan melkein puoli litraa sokerivettä, joka oli melkoisen makeaa.. Sitten piikitettiin 20 minuutin välein ja mitattiin glukoosipitoisuutta. Oli ihan mielenkiintoista seurata verensokerin kasvua. Ensi viikolla luvassa olisi kuulemma liikunnointia, että varmaan juoksulenkkejä tiedossa. Tämä voisi olla sitten Kirsin heiniä :) Nyt olemme menossa Steven kämppiksen Whitneyn vieraiksi, koska hän on palaamassa pariksi kuukaudeksi kanadaan. Kuulemma osa porukasta aikoo käydä Atlantissa vilvoittelemassa, ja meitäkin on kovasti yllytetty tähän hankkeeseen. Taidamme kuitenkin jättää uintireissut vielä väliin ja katsoa sitten keväämmällä uudestaan.

Opiskelua ja hengailua ystävien kanssa

2.2
Heipparallaa! Tulin(mervi) opiskelemaan kirjaston lukusaliin, mutta netissä surffailu tuntuu paljon mielenkiintoisemmalta tällä hetkellä:) Viime torstain fysiologian minitentti meni loppujen lopuksi hyvin, vaikka aika epätoivoiselta tuntuikin välillä. Kirsi sai 100 % oikein, mikä ei varmaan ihmetytä suurinta osaa ihmisistä :) Itse sain 90 %, mistä olen erittäin tyytyväinen.

Viime torstaina kutsuimme ihmisiä meille lounastamaan ja tarkoituksena oli valmistaa makaronilaatikkoa suomalaiseen tapaan. Tavallista makaronia emme tosin löytäneet, mutta jälleen hienosti sovelsimme. Ruoasta ei tullut ihan sellaista kuin olisin halunnut, mutta kyllä se kumminkin upposi. Jälkkäriksi Sarah valmisti jonkinlaisen epämääräisen leivonnaisen, jota söimme vaniljajäätelön kera.



Perjantaina oli sitten international students socin järjestämä bussimatka connemaran maalaismaisemia katselemaan. Valitettavasti Kirsi ja Sarah eivät kerinneet lippua saada, joten lähdin sitten itsekseni. Onneksi ystävämme Therisia oli lipun itsellensä myös saanut, joten ei tarvinnut aivan yksistään matkalle lähteä. Oli mukava päästä kaupungin ulkopuolelle vaihteeksi ja nähdä uusia maisemia. Aika erilaista siellä olikin. Lähinnä näimme ruskeita nummia ja vuoristoa.



Kävimme Kylemore Abbeyssa luostarissa kierroksella, tosin yhtäkään nunnaa ei vastaan tullut. Jatkoimme matkaa Letterfrackiin, missä kävimme katsomassa paikallisen ammattikoulun oppilaiden valmistamia huonekaluja. Paikka oli keskellä ei mitään, enkä ymmärrä kuinka opiskelijat euroopasta asti lähtevät sinne opiskelemaan.. Samaisella koululla on aika ankea historia, sillä aikoinaan siellä piestiin poikalapsia hengiltä. Koulun vieressä oli hautuumaa, jossa kyseiset iältään 8-16 vuotiaat pojat oli haudattu. Lopuksi lähdimme vielä Clifdeniin, joka on Connemaran isoin kylä. Siellä saimme vapaasti tunnin ajan kierrellä ja katsella, mutta toden sanoakseni paikka oli niin pieni, ettemme saaneet mitenkään tuntia kulutettua katselemiseen. Ilmeisesti paikalla olisi mielenkiintoista historiaakin, mutta ilman opastettua kierrosta, emme saaneet paljoakaan irti Clifdenistä.

Lauantai-iltapäivä oleskeltiin porukalla meillä, emmekä tehneet mitään erityistä. On mukavaa, kun ihmisiä tulee käymään ilman erillistä kutsua, eikä meidän tarvitse stressata emännöimisestä vieraiden ollessa omatoimisia:) Illalla menimme kylään Helenan luokse Salthilliin katsomaan elokuvaa Beatrix Potterista. Vieraat koostuivat lähinnä Cristians Socin ihmisistä. Uusia tuttavuuksia tuli jälleen roppakaupalla.

3.2
Sunnuntaina menimme sleepzoneen pitkästä aikaa vierailemaan. Pelasimme biljardia Sarah&Steve vastaan Mervi&Ludo ja suomi-ranska tiimi voitti :) Ruoaksi saimme espanjalaisia omeletteja riisipapuseoksen säestyksellä. Herkullista oli ja keittiössä hääräsivät pääasiassa espanjalaiset, ranskalaiset ja tietenkin tsekkiläinen kokkimme. Me muut osaamattomat ruuanlaittajat osallistuimme loppusiivoihin.



Pelailimme vielä yömyöhään scrabblea englanniksi, mikä alkaa jo pikkuhiljaa sujua. Se on kyllä erinomainen tapa kehittää englanninkielen taitoa. Sarah päätti haluta hiustenleikkuun halvalla ja kävi pyytämässä sakset vastaanotosta. Eihän siinä auttanut sitten mikään. Mentiin naisten vessaan ja Mervi sitten koitti parturoida tylsillä keittiösaksilla lavuaarin yllä. Hieman epäilytti, että minkähänlainen lopputulos saadaan aikaan, mutta lopuksi kaikki kehuivat parturintaitojani ja kysyntää olisi ollut enemmänkin.. Kieltäydyin kunniasta.

Eilen suurin osa porukasta lähti Salthilliin pelaamaan jalkapalloa. Mervi yritti tunnollisesti opiskella kirjastossa, mutta kuullessaan pelailuista ei malttanut jäädä paitsi kaikesta hauskasta. Tosin peli oli jo ehtinyt loppua ennenkuin kerkisin paikalle. Illalla valmistimme ruokaa vaihteeksi meillä ja vieraiksi saapuivat Emily, Steve ja Ludo. Pojat olivat hyvin avuliaita ja tiskasivat kaikki tiskimme. Täytyi oikein ottaa todistusaineistoa asiasta muistuttamaan, että miehetkin osaavat tehdä halutessaan kotitöitä.



Tänään suunnitelmissa on mennä Steven luokse Rahooniin ja pitää läksiäiset Ludolle, joka torstaina jättää Galwayn sekä meidät ja palaa Ranskaan.

Tutustumista paikallisiin kerhoihin ja urheiluaktiviteetteihin

Taas on yksi viikko kiltisti takana ja eilen saimme lopulta rekisteröityä itsemme kursseille, joiden parissa olisi tarkoitus ahkeroida seuraavat kuukaudet enemmän tai vähemmän intensiivisissä merkeissä. Olemme ehtineet jo tehdä muutamia huomioita täkäläisen opetuksen tasosta Suomen oloihin verrattuna ja ehkä suurimpana erona voidaan mainita etenkin Science-puolella se, että pelkästään luentoja sisältäviä kursseja meille ei tarjottu lainkaan vaan jokaiseen kurssiin kuuluu 3-4 tuntia kestävät käytännön harjoitukset, joita on kerran tai pari viikossa. Näiden käytännön harjoitusten sisältö voi poiketa huomattavasti siitä, mitä luennoilla on käsitelty. Kurssin vetäjästä poiketen harjoitukset voivat olla joko ihan täyttä show:ta, jolla yritetään vain estää kuulijakuntaa nukahtamasta tai sitten niiden tarkoituksena on mitata sitä, kuka saa ensimmäisenä työnsä tehtyä ja ehtii labrasta ulos ennen kuin siivoojat saapuvat. Joskus paikalliset opiskelijat tuntuvat myös olevan itse enemmän pihalla työn vaiheista kuin vaihtarit. Tästä esimerkkinä ensimmäiset mikrobiologian harjoitukset, joissa Mervi sai vahtia irlantilaista labrapariaan useampaan otteeseen heidän maljatessaan bakteerisoluja.

Käytännön labraharjoitusten lisäksi paikallista urheilu- ja kerhotoimintaa on runsaasti tarjolla. Yliopistolla on erilaisia klubeja ja societeja yli kahdeksankymmentä erilaista ja niissä voi kokeilla mm. jonglöörausta, tarinankerrontaa irlantilaiseen tyyliin tai ottaa osaa poliittiseen keskusteluun. Mervi osallistui tällä viikolla pariin otteeseen paikallisen kristillisen seuran toimintaan, johon kuuluu perinteisesti aamiaiskestit aina lauantaiaamuisin. Mainittakoon sekin, että paikalliset kristityt ovat rentoa porukkaa ja osaavat nauttia pubikulttuurista siinä missä muukin väestö.

Leffakerhon tarjontaan tutustuimme tällä viikolla Batman -Dark Knight-leffan merkeissä. Huolimatta siitä, että me suomalaiset emme harrasta dubattuja elokuvia oli kyseisen filmin seuraaminen aika haastavaa puuhaa. Näin etenkin siitä syystä, että viime viikolla katsomamme Wall-e ei mainittavasti sanavarastoamme kartuttanut. Siitä huolimatta uskallan väittää, että pääsimme varmasti vähemmällä kuin ranskalaiset ystävämme. Valitettavasti elokuvan loppumetreillä projektori sanoi sopimuksensa irti ja Batmanin ja jokerin väliset henkilökohtaiset ongelmat jäivät tällä erää selvittämättä. Leffan jälkipuinti suoritettiin jo tutuksi käyneessä College Baarissa biljardin merkeissä ja Mervi pääsi näyttämään pelitaktikoijan kykyjään.

Kirsi tutustui paikalliseen urheilutoimintaan frisbee- ja kayak-kerhojen kautta. Kummassakin tapauksessa hän löysi itsensä keskeltä amerikkalais- irlantilaista osanottajakuntaa ja ihmetteli muiden eurooppalaisten ilmeisen passiivista asennetta näitä urheilumuotoja kohtaan. Tosin frisbee-kerhon tapauksessa se on jokseenkin ymmärrettävää, sillä laji on suhteellisen uusi eikä tämä porukka ainakaan ottanut aloittelijoita huomioon millään tavalla. Sääntöjä ei pahemmin kertailtu. Kayak-kerho vaikuttaa hyvin tiiviiltä yhteisöltä, mikä kävi selväksi jo ensimmäisellä tapaamiskerralla. Ohjaajamme ei unohtanut kertoa, että seura järjestää bailut joka keskiviikko ja ilta etenee kuulemma aina saman kaavan mukaan alkaen jonkun klubilaisen kotoa, edeten College baariin ja päätyen erääseen keskustan kantapaikoista. Jotkut sitten tykkäävät tutusta ja turvallisesta :) Kayak-session jälkeen ostettiin melontaporukalla Crepsejä torilta ja käytiin kahvilla. Tällä kertaa Kirsi pääsi oikein kunnolla juttelemaan irkkujen kanssa ja kielitaito tuntui kohenevan kuin itsestään.

Lauantai-ilta oli siitä erinomainen, että pääsimme vihdoin viimein kuuntelemaan irlantilaista live-musiikkia Crane-nimiseen pubiin. Nautimme musiikista täysin siemauksin ja taisi toinen meistä maistella tunnelmaan sopivaa irlantilaista mallasjuomaa ja muitakin juomia hieman runsaamaalla otteella illan aikana. Cranesta jatkoimme iltaa Roisn'iin ja siellä laitoimme tanssijalat vipattamaan sen minkä väenpaljous antoi myöten.

Sunnuntai oli irlantilaisittain hyvin epätavallinen, sillä aurinko paistoi taivaan täydeltä ja rannalla suorastaan parveili ihmisiä. Kuulin jälkeenpäin joidenkin jopa uineen hyisessä Atlantissa. Illan hämärtyessä Kirsi ja Sarah suuntasivat ystäviemme Steven ja Ellien luo West-Sideen ja nauttivat maukkaan ja meksikolaispainotteisen illallisen Lydon, italialaisen pariskunnan (Marco ja Luisa) sekä espanjalaisen Eneritz-nimisen tarjoilijatytön kanssa. Samalla katselimme kuvia Connemaran vuorista ja ne näyttivät sen verran houkuttelevilta, että sinne tullaan varmasti vielä matkaamaan jonakin päivänä. Mervi matkaa Connemaran luostaria katsomaan jo ensi perjantaina, mutta Kirsi oli mattimyöhäinen ja jäi tällä kertaa ilman lippua. snif...



Nyt jatkamme leffan ja herkkujen parissa. Steve tuli piipahtamaan ja toi Innocent Voices-nimisen elokuvan mukanaan. Huomenna on meillä kummallakin vuorossa rankkaa opiskelua torstain fysiologian minitenttiä silmällä pitäen.

Kaksi viikkoa takana

Tiedetään, tiedetään! On nyt ollut vähän taukoa blogin kirjoittamisessa. Mutta päivitetäänpä nyt sitten. Aika paljon on taas tapahtunut edellisen jälkeen. Keskiviikkona ja torstaina oli societys ja clubs day -tapahtumat, joissa pystyi ilmoittautumaan eri klubien sähköpostilistoille ja jäseneksi. Ilmoittauduimme Kirsin kanssa ainakin mountaineering- sekä kayak-klubeihin. Nämä alkavat tosin vasta helmikuun puolella, mutta innolla odotamme minkälaisia seikkailuja on luvassa. Lisäksi huomenna alkaa yliopistolla kuoroharjoitukset, joihin suunnittelemme menevämme. Viime torstaina kävimme Sarahin ja Steven kanssa elokuvaklubin tapahtumassa katsomassa wall e-elokuvan ja saimme ilmaista pizzaa, jonka jälkeen kävimme college barissa pelaamassa erän biljardia. Tuntuu mukavalta, kun pitkästä aikaa pystyy harrastamaan ja kokeilemaan erilaisia asioita.

Perjantaina kutsuimme jälleen vakioporukan meille syömään ja Sarah valmisti meille patonkeja täytteineen. Mervi kokeili leipomistaitojaan ensimmäistä kertaa Galwayssa ja onnistui valmistamaan omenapiirakan. Kokkailu on tosin aika haastavaa huomioonottaen, että meillä ei ole yhtäkään kulhoa, kauhaa, tölkinavaajaa ja ties mitä muuta. Täytyy oppia aikalailla soveltamaan ja olemme tehneet vähäisiä hankintoja asian helpottamiseksi. Ilta oli jokatapauksessa onnistunut, vaikka meiltä tuntui istuimet loppuvan kesken. Onneksi porukka on sen verran rentoa, että lattialla istuminen tai seisoskeleminen ei tuntunut olevan ongelma. Lähdimme jossain vaiheessa jatkamaan iltaa kylälle.

Omenapiirakka

Lauantai kuluikin väsyneissä merkeissä. Domitille tuli poikkeamaan ja kutsui meidät viideksi kylään katsomaan jotain elokuvaa, mikä olikin sopivan rentouttavaa ajanvietettä Domin, Ludon, Steven ja Sarahin kanssa. Päädyimme katsomaan psykologisen elokuvan Fight club. Tällä aikaa Mervi alkoi kärsiä pahenevasta migreenistä ja elokuvan loputtua olo oli niin kurja, että täytyi rientää kotiin lepäämään, muiden jäädessä sleepzoneen iltaa istumaan. Migreeni jatkui sunnuntaihin asti, mutta hellitti sitten lopulta.


Kirsi ja Domitille












Sunnuntaina Dom tuli jälleen käymään ja päätimme lähteä Saltihillin kaupunginosaan rannikolle katselemaan Atlanttia. Ensimmäistä kertaa iloitsimme Kirsin kanssa haltin tuulen ja veden kestävistä ulkoilupuvuistamme. Nimittäin rannikolla tuuli ja satoi melkoisesti. Emme voineet kauhean kauaa viipyä, ettei Dom ja Sarah kastuisi läpimäräksi. Kävelimme kuitenkin rannikkoa pitkin takaisin keskustaan. Harmiksemme kamerat unohtuivat matkasta, mutta täytyy käydä siellä uudestaan paremmalla säällä ja ottaa hieman valokuvia. Paluumatkalla päätimme poiketa pubiin lämmittelemään ja juomaan kupit kaakaota. Matkalla tapasimme helsinkiläisnaisen, joka oli parhaillaan lomailemassa Galwayssa ja hän liittyi seuraamme pubiin. Jokseenkin hämmästyttävää, kuinka paljon suomalaisia täällä loppujen lopuksi tapaa.

Sunnuntai-iltana meille tuli kylään USAlainen Emily, jonka kanssa meidän piti alunperin etsiä asuntoa. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ja saimme kutsun vierailemaan myös heidän amerikkalaispitoisessa asunnossaan. Tamperelainen Helena tuli myös piipahtamaan pitkästä aikaa. Loppuillan vietimme kokkaillen ja leipoen Domin kanssa.

Kurssit alkavat

Eilen koulunkäynti alkoi virallisesti. Tosin kurssiaikataulujen hankkiminen tuntui olevan vaikeaa. Meitä ohjeistettiin, että kurssien aikataulut voi käydä pyytämässä kyseisistä tiedekunnista, mutta kanslistit tuntuivat olevan itsekin pihalla aikatauluista. Myös luentosaleja saa metsästää hetken aikaa ennenkuin niitä löytää. Kirsi on käynyt fysiologian, anatomian ja molekyylibiologian luennoilla. Mervi puolestaan endrokrinologian ja kemian luennoilla. Olemme harkinneet saksan alkeiskurssin ottamista, niin voisimme harjoitella kotona Sarahin kanssa saksan puhumista. Mervi sairastui jälleen flunssaan, mikä hankaloittaa kursseille osallistumista.

Kämpästä emme ole muistaneet kertoa paljoakaan yksityiskohtia, joten kerrottakoon vähän. Asumme siis aika erikoisessa kämpässä. Pikkuruiset makuuhuoneemme on pitkän ja kapean käytävän varrella. Kirsin ja Sarahin huoneet ovat kohtuullisen kokoiset, mutta Mervin huone on aika pieni. Toisaalta pienen huoneen etuna on se, että sen saa helposti ja nopeasti lämmitettyä. Huoneiden koot on otettu vuokrassa huomioon. Olohuone ja keittiö ovat käytävän toisessa päässä. Nykyään asunnon lämpötila on jo parempi kuin alkuun tai sitten olemme jo tottuneet irlantilaiseen elämäntapaan. Olemme kotiutuneet päivä päivältä paremmin, mutta vielä olisi mukava sisustaa jollain tapaa. Vuokraemäntämme lupasi tuoda isomman pöydän olohuoneeseen ja ylimääräisiä tuoleja. Netistä sen verran, että Kirsi on uutterasti käynyt nettiliikkeessä kyselemässä apua ja tänään pitäisi kuulemma toimia. Mielenkiinnolla odotamme, että kuinka käy.

Illalla olisi bileet erasmuslaisille, mutta katsotaan kuinka käy. Sarah ja Kirsi luultavasti ainakin menevät, mutta Mervi saataa jäädä sänkyyn lepäilemään.