Extremeä ja tavallista arkea

Viime kerrasta jälleen aikaa.. Täytyy myöntää, että jälkeenpäin tuottaa vähän vaikeuksia muistaa kaikki tapahtunut. Tosin nyt tahti on ehkä hidastanut ekoihin viikkoihin verrattuna. Kerrottakoon viime viikon lauantain kajakkiseuran kommelluksista. Mervi päätti kerrankin lähteä Kirsin mukaan, vaikkakin neljän viikon aloitussessiot oli jäänyt väliin. Vähän aikaa harjoiteltiin melomista tyynemmissä vesissä, mutta sitten olikin aika siirtyä haastavampiin vesiin. Tämä hirvittiä Merviä hieman, sillä kajakointi ei ollut vielä ihan tuttua hommaa. Meidät laitettiin melomaan kapean joen läpi, missä oli kiviä ja aikamoinen virtaus. Ei siinä auttanut kun selvitä parhaan taitonsa mukaan ja pystyssä pysyttiinkin. Tarkoitus oli pysäyttää kajakit joen reunaan välillä ja odottaa loppua seuruetta. Mervillä oli hieman hankaluuksia kontrolloida paattiansa ja päätti sitten jatkaa matkaa omin päin... Hieman tuli paniikinomaisia tunteita siinä vaiheessa, koska Atlantille päätyminen ei ollut houkuttelevin vaihtoehto. Onneksi eräs vetäjistä tuli apuun ja meloimme yhdessä auringon laskuun.. no ei nyt sentään. Pääsimme kunnialla allokoiden läpi määränpäähän ja jäimme odottamaan loppua porukkaa. Näitä ei kuitenkaan kuulunut vähään aikaan ja hetken päästä eräs ryhmäläinen kajakoi luoksemme ilmoittamaan, että eräs tyttö haavoittui. Ilmeisesti hän oli kaatunut ja sai haavan kasvoihinsa sekä toisesta kädestä jänteet vahingoittuivat. Kuulemma oli leikkauksen paikka vielä samana viikonloppuna. Kaikki tämä jännitys sai Mervin epäilemään kajakkiharrastuksen terveellisyyttä ja täytynee miettiä kertaalleen ennenkuin päättää mennä uudestaan. Kirsi tosin edelleen viihtyy hyvin kajakkiseurassa ja onkin jo hieman edistyneemmällä tasolla.

Viime sunnuntaina lähdimme jälleen mountaineering klubin kanssa retkeilemään ja tällä kertaa kohteena oli mwlreea tai jotain sinne päin. Kyseisin kukkulan huipulla on St. Patrickin kirkko ja paikka onkin suosittu pyhiinvaeltajien piireissä etenkin kesäkuun aikaan. Kuulemma ihmiset kiipeävät sinne paljain jaloin, mitä emme oikein ymmärrä, sillä patikointi oli vaikeaa vaelluskenkienkin kanssa.
Päätimme tällä kertaa mennä medium tason porukan kanssa lyhyen reitin sijaan. Aluksi kiipeily tuntui raskaalta, sillä rinne oli jyrkkä ja tahti aika kova. Kuitenkin valinta oli viisas, sillä lyhyen reitin valinneet kävelivät saman polun kahteen kertaan, sillä aikaa kun me kiersimme eräänlaisen lenkin ja maasto oli ehkä kuitenkin helpompi tällä reitillä. Maisemat olivat mahtavia aina silloin kuin pilviltä jotain näimme. Itse asiassa huipulla ruokaillessamme olimme pilven sisällä ja oli hauska seurata usvan liikettä. Nyt olisi ollut koko viikonlopun retki, mutta emme halunneet käyttää koko viikonloppua vaeltamiseen, sillä se olisi ollut ehkä liikaa.


Maanantai-iltana Mervi, Steve ja Sarah lähti Roisin Dubhiin ilmaisen konsertin toivossa, mutta eihän siellä mitään ollutkaan netti-ilmoituksista huolimatta. Jatkoimme matkaa Kings Headiin ja siellä tapasimmekin sattumoisin ranskalaisia ja espanjalaisia tuttujamme, jotka ahkerasti ostivat meille olutkannullisia.. Oli siis ilmainen ilta jokatapauksessa :) Tiistaina kävimme katsomassa Plan 9 from outer space-elokuvan yliopiston leffakerhossa. Leffa oli aika erikoinen ja teknillisesti ei niin kehittynyt, mutta hyvät naurut saimme aikaiseksi kuitenkin. Sarah lähti kotiin aikaisemmin vastaanottamaan poikakaveriaan Jonasta ja me Steven kanssa kävimme yksillä leffan jälkeen. Irlantilaiset todellakin viettävät aikansa pubeissa viikonpäivästä huolimatta, sillä paikka oli täpötäynnä jälleen kerran. Keskiviikkona vietimme iltaa Therisian ja hänen itävallasta irlantiin saapuneen poikakaverinsa kanssa ja kävimme spanish archissa kuuntelemassa livemusiikkia. Domitille saapui myöskin viikon Ranskan reissulta ja oli mukava saada hänet takaisin Galwayhin. Perjantaina tunsimme itsemme laiskoiksi, eikä kukaan halunnut lähteä ulos. Sen sijaan hengailimme ensin meillä ja jatkoimme Domitillen luokse kokkailemaan ja katsomaan komediaa, jonka nimeä en muista.. Sarah ja Jonas kävivät Aran saarilla ja kuulemma hienonnäköistä oli ollut. Myös meidän täytyy käydä kyllä tarkastamassa nämä perusnähtävyydet jossain vaiheessa. Eilen kävimme the Cranessa näyttämässä Jonakselle todellista irkkumusiikkia.



Tänäaamuna valmistimme irlantilaisen aamiaisen, joka koostui makkaroista, kananmunasta, pavuista ja tomaateista. Hyvää oli, mutta emme ehkä joka aamu haluaisi yhtä tuhtia aamupalaa. Valmistamiseenkin meni aikaa jonkin verran, mutta ehkä valmistamme kyseisen aterian tuleville vieraillemme ensi viikolla :) Kirsi oli ostanut kokeilumielessä white pudding makkaraa, joka näytti meidän mielestä hieman epäilyttävältä. Päätimme kuitenkin maistaa ja ihan hyvää se oli.



Sarah ja Jonas lähtivät hetki sitten bussilla Connemaraan Clifdeniin ja me Kirsin kanssa jäimme kotosalle. Tarkoituksena olisi käydä juoksulenkillä kolmestaan Domin kanssa sekä tavata Emily kahvikupposen ääressä. Päivästä näyttäisi tulevan aurinkoinen vastoin säätiedotuksia.

Sanottakoon vielä, että St. Patricks Dayn odotus alkaa näkyä täkäläisissä kaupoissa. Kaikenlaista sälää on jo myynnissä, kuten vihreitä hattuja ja muita asusteita. Mielenkiinnolla odotamme minkälaiset karnevaalit täällä saadaan aikaiseksi.