Noniin. Mitähän kaikkea me ollaan taas keritty viikon aikana puuhaamaan.. Viime viikon keskiviikkona menimme Spanich Archiin kuuntelemaan erinomaista livemusiikkia ja lopulta oli aika heittää hyvästit Ludolle, joka pakeni maasta sunnuntaina. Steve lähti saattamaan, joten loppuviikko menikin sitten naisvoittoisessa porukassa. Perjantaina menimme Therisian ja Sarahin kanssa Roisin Dubhiin kuuntelemaan konserttia, jossa soittivat the butterfly explosion sekä god is an astronaut. Ihan hyvää musaa oli tarjolla ja oli mukavaa vaihteeksi käydä konsertissa. Kirsi oli tosin tunnollinen ja jäi kotiin tekemään kouluhommia.

Lauantaipäivä oli uskomattoman aurinkoinen ja Mervi lähtikin aamulla saman tien ulos eväiden ja hyvän kirjan kanssa. Rantaviivaa tuli käveltyä parisen tuntia Salthillin suuntaan ja meri näytti todella kauniilta. Tuntui, että olisi voinut kävellä vaikka kuinka pitkälle. Lopulta aika meni hiekkarannalla istuessa ja lukiessa. Tällä välin Kirsi kastui jälleen kerran läpimäräksi kayak-seuran harjoituksissa ja lämmitteli itseään teekupposen ääressä kuunnellen irlantilaisen johdatusta rugbyn saloihin.



Kuitenkin täytyi lähteä kotiin päin, sillä Emily oli kutsunut meidät syömään ja tarkastamaan heidän asuntonsa. Asunto on todella hyvällä paikkaa sillä ikkunasta näkee suoraan merelle. Toisaalta heidän täytyy maksaa melkoisesti vuokraa, joten siltikin olen tyytyväinen meidän kämppäratkaisuumme. Illalla menimme Therisian luokse istumaan iltaa hetkiseksi, josta jatkoimme kerrankin ajoissa the craneen istumapaikkojen ja hyvän musiikin toivossa. Toiveemme toteutuivat ja saimme jälleen nauttia yli kymmenhenkisen irkkubändin soittelosta.

Vihdoinkin saimme Kirsin kanssa aikaiseksi lähteä mountaineering klubin retkelle. Vaikka herääminen aamulla tuotti tuskaa, niin kyllä kannatti ehdottomasti lähteä. Tarkoitus oli lähteä kiipeilemään devils mother kukkuloille, mutta säätiedotuksen mukaan siellä oli runsaasti lunta, joten suunnitelmat muuttuivat ja menimmekin valloittamaan Twelve Pins -nimisiä vuoria. Porukka jaettiin kahteen ryhmään edistyneisyyden perusteella ja me Kirsin kanssa suosista menimme lyhyemmälle vaellusreitille :) Alkuun kiipeily tuntui hieman raskaalta, mutta kunhan voimisteluun tottui, niin ei tuntunut enää niin pahalta.



Maisemat paranivat mitä korkeammalle pääsimme ja suoraan sanottuna harmittaa, kun kameralla ei pysty mitenkään kuvaamaan kaikkea mitä näkee. Lunta oli myös kerääntynyt näille vuorille ja irlantilaiset matkaoppaamme olivat aivan onnessaan heittelemässä lumipalloja ja laskemassa mäkeä tilaisuuden tullen. Itse lumeen tottuneina olimme hieman hillitympiä ja huvittuneina seurasimme "lasten" leikkimistä. Tutustuimme todella moneen uuteen ihmiseen, mikä on tietysti mukavaa. Huipulle päästyämme päätimme kiivetä vielä korkeammalle huipulle ja rinne oli täynnä irtokiviä, joten tarkkaan sai katsoa mihin jalkansa asetti. Paluumatka tuntui olevan raskain vaihe. Jalat olivat väsyneet ja maasto oli todella märkää ja liukasta. Mervi kaatui ainakin kolme kertaa ja valkoiset ulkoiluhousut todistivat tämän patikkaretken päättyessä. Kirsi taasen sai urheiluvamman peukaloonsa erään epäonnistuneen puronylityksen seurauksena. Ensi sunnuntaina olisi uusi retki ja saa nähdä josko me innostumme jälleen mukaan.


Maanantaina menimme sleepzoneen illallistamaan ja tällä kertaa söimme chili con carneeta sekä jälkkäriksi tsekkiläisiä pannukakkuja. Njam! Täytyy ruveta vahtimaan linjojansa täällä, kun tuntuu että illalliskekkereitä olisi vaikka joka illalle. Jatkoimme myös tiistaina syömisen merkeissä. Domitille tuli aamulla kymmeneltä aamupalalle meidän kanssa ja paikallisittain söimme mm. sconeseja.



Illalla päätimme vielä kokkailla yhdessä sillä Domitille oli lähdössä takaisin Ranskaan viikoksi ja halusimme sitä ennen viettää iltaa yhdessä ydinporukan kanssa. Jatkoimme matkaa college bariin katsomaan paikallisten bändien taisteloa. Galwayssa on tällä hetkellä menossa musicailte-festivaalit ja erinäisiä tapahtumia on joka päivälle. Mervi, Sarah ja Steve menivät katsomaan aiemmin päivällä vanhaa nosferatu-filmiä ja perjantaina olisi tarjolla taru sormusten herrasta -trilogia.

Tänään olimme Kirsin kanssa endrokrinologian labroissa ja työn alla oli veren glugoosipitoisuuden mittaaminen. Innokkaana vapaaehtoisena Mervi suostui juomaan melkein puoli litraa sokerivettä, joka oli melkoisen makeaa.. Sitten piikitettiin 20 minuutin välein ja mitattiin glukoosipitoisuutta. Oli ihan mielenkiintoista seurata verensokerin kasvua. Ensi viikolla luvassa olisi kuulemma liikunnointia, että varmaan juoksulenkkejä tiedossa. Tämä voisi olla sitten Kirsin heiniä :) Nyt olemme menossa Steven kämppiksen Whitneyn vieraiksi, koska hän on palaamassa pariksi kuukaudeksi kanadaan. Kuulemma osa porukasta aikoo käydä Atlantissa vilvoittelemassa, ja meitäkin on kovasti yllytetty tähän hankkeeseen. Taidamme kuitenkin jättää uintireissut vielä väliin ja katsoa sitten keväämmällä uudestaan.