Tutustumista paikallisiin kerhoihin ja urheiluaktiviteetteihin

Taas on yksi viikko kiltisti takana ja eilen saimme lopulta rekisteröityä itsemme kursseille, joiden parissa olisi tarkoitus ahkeroida seuraavat kuukaudet enemmän tai vähemmän intensiivisissä merkeissä. Olemme ehtineet jo tehdä muutamia huomioita täkäläisen opetuksen tasosta Suomen oloihin verrattuna ja ehkä suurimpana erona voidaan mainita etenkin Science-puolella se, että pelkästään luentoja sisältäviä kursseja meille ei tarjottu lainkaan vaan jokaiseen kurssiin kuuluu 3-4 tuntia kestävät käytännön harjoitukset, joita on kerran tai pari viikossa. Näiden käytännön harjoitusten sisältö voi poiketa huomattavasti siitä, mitä luennoilla on käsitelty. Kurssin vetäjästä poiketen harjoitukset voivat olla joko ihan täyttä show:ta, jolla yritetään vain estää kuulijakuntaa nukahtamasta tai sitten niiden tarkoituksena on mitata sitä, kuka saa ensimmäisenä työnsä tehtyä ja ehtii labrasta ulos ennen kuin siivoojat saapuvat. Joskus paikalliset opiskelijat tuntuvat myös olevan itse enemmän pihalla työn vaiheista kuin vaihtarit. Tästä esimerkkinä ensimmäiset mikrobiologian harjoitukset, joissa Mervi sai vahtia irlantilaista labrapariaan useampaan otteeseen heidän maljatessaan bakteerisoluja.

Käytännön labraharjoitusten lisäksi paikallista urheilu- ja kerhotoimintaa on runsaasti tarjolla. Yliopistolla on erilaisia klubeja ja societeja yli kahdeksankymmentä erilaista ja niissä voi kokeilla mm. jonglöörausta, tarinankerrontaa irlantilaiseen tyyliin tai ottaa osaa poliittiseen keskusteluun. Mervi osallistui tällä viikolla pariin otteeseen paikallisen kristillisen seuran toimintaan, johon kuuluu perinteisesti aamiaiskestit aina lauantaiaamuisin. Mainittakoon sekin, että paikalliset kristityt ovat rentoa porukkaa ja osaavat nauttia pubikulttuurista siinä missä muukin väestö.

Leffakerhon tarjontaan tutustuimme tällä viikolla Batman -Dark Knight-leffan merkeissä. Huolimatta siitä, että me suomalaiset emme harrasta dubattuja elokuvia oli kyseisen filmin seuraaminen aika haastavaa puuhaa. Näin etenkin siitä syystä, että viime viikolla katsomamme Wall-e ei mainittavasti sanavarastoamme kartuttanut. Siitä huolimatta uskallan väittää, että pääsimme varmasti vähemmällä kuin ranskalaiset ystävämme. Valitettavasti elokuvan loppumetreillä projektori sanoi sopimuksensa irti ja Batmanin ja jokerin väliset henkilökohtaiset ongelmat jäivät tällä erää selvittämättä. Leffan jälkipuinti suoritettiin jo tutuksi käyneessä College Baarissa biljardin merkeissä ja Mervi pääsi näyttämään pelitaktikoijan kykyjään.

Kirsi tutustui paikalliseen urheilutoimintaan frisbee- ja kayak-kerhojen kautta. Kummassakin tapauksessa hän löysi itsensä keskeltä amerikkalais- irlantilaista osanottajakuntaa ja ihmetteli muiden eurooppalaisten ilmeisen passiivista asennetta näitä urheilumuotoja kohtaan. Tosin frisbee-kerhon tapauksessa se on jokseenkin ymmärrettävää, sillä laji on suhteellisen uusi eikä tämä porukka ainakaan ottanut aloittelijoita huomioon millään tavalla. Sääntöjä ei pahemmin kertailtu. Kayak-kerho vaikuttaa hyvin tiiviiltä yhteisöltä, mikä kävi selväksi jo ensimmäisellä tapaamiskerralla. Ohjaajamme ei unohtanut kertoa, että seura järjestää bailut joka keskiviikko ja ilta etenee kuulemma aina saman kaavan mukaan alkaen jonkun klubilaisen kotoa, edeten College baariin ja päätyen erääseen keskustan kantapaikoista. Jotkut sitten tykkäävät tutusta ja turvallisesta :) Kayak-session jälkeen ostettiin melontaporukalla Crepsejä torilta ja käytiin kahvilla. Tällä kertaa Kirsi pääsi oikein kunnolla juttelemaan irkkujen kanssa ja kielitaito tuntui kohenevan kuin itsestään.

Lauantai-ilta oli siitä erinomainen, että pääsimme vihdoin viimein kuuntelemaan irlantilaista live-musiikkia Crane-nimiseen pubiin. Nautimme musiikista täysin siemauksin ja taisi toinen meistä maistella tunnelmaan sopivaa irlantilaista mallasjuomaa ja muitakin juomia hieman runsaamaalla otteella illan aikana. Cranesta jatkoimme iltaa Roisn'iin ja siellä laitoimme tanssijalat vipattamaan sen minkä väenpaljous antoi myöten.

Sunnuntai oli irlantilaisittain hyvin epätavallinen, sillä aurinko paistoi taivaan täydeltä ja rannalla suorastaan parveili ihmisiä. Kuulin jälkeenpäin joidenkin jopa uineen hyisessä Atlantissa. Illan hämärtyessä Kirsi ja Sarah suuntasivat ystäviemme Steven ja Ellien luo West-Sideen ja nauttivat maukkaan ja meksikolaispainotteisen illallisen Lydon, italialaisen pariskunnan (Marco ja Luisa) sekä espanjalaisen Eneritz-nimisen tarjoilijatytön kanssa. Samalla katselimme kuvia Connemaran vuorista ja ne näyttivät sen verran houkuttelevilta, että sinne tullaan varmasti vielä matkaamaan jonakin päivänä. Mervi matkaa Connemaran luostaria katsomaan jo ensi perjantaina, mutta Kirsi oli mattimyöhäinen ja jäi tällä kertaa ilman lippua. snif...



Nyt jatkamme leffan ja herkkujen parissa. Steve tuli piipahtamaan ja toi Innocent Voices-nimisen elokuvan mukanaan. Huomenna on meillä kummallakin vuorossa rankkaa opiskelua torstain fysiologian minitenttiä silmällä pitäen.