Extremeä ja tavallista arkea

Viime kerrasta jälleen aikaa.. Täytyy myöntää, että jälkeenpäin tuottaa vähän vaikeuksia muistaa kaikki tapahtunut. Tosin nyt tahti on ehkä hidastanut ekoihin viikkoihin verrattuna. Kerrottakoon viime viikon lauantain kajakkiseuran kommelluksista. Mervi päätti kerrankin lähteä Kirsin mukaan, vaikkakin neljän viikon aloitussessiot oli jäänyt väliin. Vähän aikaa harjoiteltiin melomista tyynemmissä vesissä, mutta sitten olikin aika siirtyä haastavampiin vesiin. Tämä hirvittiä Merviä hieman, sillä kajakointi ei ollut vielä ihan tuttua hommaa. Meidät laitettiin melomaan kapean joen läpi, missä oli kiviä ja aikamoinen virtaus. Ei siinä auttanut kun selvitä parhaan taitonsa mukaan ja pystyssä pysyttiinkin. Tarkoitus oli pysäyttää kajakit joen reunaan välillä ja odottaa loppua seuruetta. Mervillä oli hieman hankaluuksia kontrolloida paattiansa ja päätti sitten jatkaa matkaa omin päin... Hieman tuli paniikinomaisia tunteita siinä vaiheessa, koska Atlantille päätyminen ei ollut houkuttelevin vaihtoehto. Onneksi eräs vetäjistä tuli apuun ja meloimme yhdessä auringon laskuun.. no ei nyt sentään. Pääsimme kunnialla allokoiden läpi määränpäähän ja jäimme odottamaan loppua porukkaa. Näitä ei kuitenkaan kuulunut vähään aikaan ja hetken päästä eräs ryhmäläinen kajakoi luoksemme ilmoittamaan, että eräs tyttö haavoittui. Ilmeisesti hän oli kaatunut ja sai haavan kasvoihinsa sekä toisesta kädestä jänteet vahingoittuivat. Kuulemma oli leikkauksen paikka vielä samana viikonloppuna. Kaikki tämä jännitys sai Mervin epäilemään kajakkiharrastuksen terveellisyyttä ja täytynee miettiä kertaalleen ennenkuin päättää mennä uudestaan. Kirsi tosin edelleen viihtyy hyvin kajakkiseurassa ja onkin jo hieman edistyneemmällä tasolla.

Viime sunnuntaina lähdimme jälleen mountaineering klubin kanssa retkeilemään ja tällä kertaa kohteena oli mwlreea tai jotain sinne päin. Kyseisin kukkulan huipulla on St. Patrickin kirkko ja paikka onkin suosittu pyhiinvaeltajien piireissä etenkin kesäkuun aikaan. Kuulemma ihmiset kiipeävät sinne paljain jaloin, mitä emme oikein ymmärrä, sillä patikointi oli vaikeaa vaelluskenkienkin kanssa.
Päätimme tällä kertaa mennä medium tason porukan kanssa lyhyen reitin sijaan. Aluksi kiipeily tuntui raskaalta, sillä rinne oli jyrkkä ja tahti aika kova. Kuitenkin valinta oli viisas, sillä lyhyen reitin valinneet kävelivät saman polun kahteen kertaan, sillä aikaa kun me kiersimme eräänlaisen lenkin ja maasto oli ehkä kuitenkin helpompi tällä reitillä. Maisemat olivat mahtavia aina silloin kuin pilviltä jotain näimme. Itse asiassa huipulla ruokaillessamme olimme pilven sisällä ja oli hauska seurata usvan liikettä. Nyt olisi ollut koko viikonlopun retki, mutta emme halunneet käyttää koko viikonloppua vaeltamiseen, sillä se olisi ollut ehkä liikaa.


Maanantai-iltana Mervi, Steve ja Sarah lähti Roisin Dubhiin ilmaisen konsertin toivossa, mutta eihän siellä mitään ollutkaan netti-ilmoituksista huolimatta. Jatkoimme matkaa Kings Headiin ja siellä tapasimmekin sattumoisin ranskalaisia ja espanjalaisia tuttujamme, jotka ahkerasti ostivat meille olutkannullisia.. Oli siis ilmainen ilta jokatapauksessa :) Tiistaina kävimme katsomassa Plan 9 from outer space-elokuvan yliopiston leffakerhossa. Leffa oli aika erikoinen ja teknillisesti ei niin kehittynyt, mutta hyvät naurut saimme aikaiseksi kuitenkin. Sarah lähti kotiin aikaisemmin vastaanottamaan poikakaveriaan Jonasta ja me Steven kanssa kävimme yksillä leffan jälkeen. Irlantilaiset todellakin viettävät aikansa pubeissa viikonpäivästä huolimatta, sillä paikka oli täpötäynnä jälleen kerran. Keskiviikkona vietimme iltaa Therisian ja hänen itävallasta irlantiin saapuneen poikakaverinsa kanssa ja kävimme spanish archissa kuuntelemassa livemusiikkia. Domitille saapui myöskin viikon Ranskan reissulta ja oli mukava saada hänet takaisin Galwayhin. Perjantaina tunsimme itsemme laiskoiksi, eikä kukaan halunnut lähteä ulos. Sen sijaan hengailimme ensin meillä ja jatkoimme Domitillen luokse kokkailemaan ja katsomaan komediaa, jonka nimeä en muista.. Sarah ja Jonas kävivät Aran saarilla ja kuulemma hienonnäköistä oli ollut. Myös meidän täytyy käydä kyllä tarkastamassa nämä perusnähtävyydet jossain vaiheessa. Eilen kävimme the Cranessa näyttämässä Jonakselle todellista irkkumusiikkia.



Tänäaamuna valmistimme irlantilaisen aamiaisen, joka koostui makkaroista, kananmunasta, pavuista ja tomaateista. Hyvää oli, mutta emme ehkä joka aamu haluaisi yhtä tuhtia aamupalaa. Valmistamiseenkin meni aikaa jonkin verran, mutta ehkä valmistamme kyseisen aterian tuleville vieraillemme ensi viikolla :) Kirsi oli ostanut kokeilumielessä white pudding makkaraa, joka näytti meidän mielestä hieman epäilyttävältä. Päätimme kuitenkin maistaa ja ihan hyvää se oli.



Sarah ja Jonas lähtivät hetki sitten bussilla Connemaraan Clifdeniin ja me Kirsin kanssa jäimme kotosalle. Tarkoituksena olisi käydä juoksulenkillä kolmestaan Domin kanssa sekä tavata Emily kahvikupposen ääressä. Päivästä näyttäisi tulevan aurinkoinen vastoin säätiedotuksia.

Sanottakoon vielä, että St. Patricks Dayn odotus alkaa näkyä täkäläisissä kaupoissa. Kaikenlaista sälää on jo myynnissä, kuten vihreitä hattuja ja muita asusteita. Mielenkiinnolla odotamme minkälaiset karnevaalit täällä saadaan aikaiseksi.

Noniin. Mitähän kaikkea me ollaan taas keritty viikon aikana puuhaamaan.. Viime viikon keskiviikkona menimme Spanich Archiin kuuntelemaan erinomaista livemusiikkia ja lopulta oli aika heittää hyvästit Ludolle, joka pakeni maasta sunnuntaina. Steve lähti saattamaan, joten loppuviikko menikin sitten naisvoittoisessa porukassa. Perjantaina menimme Therisian ja Sarahin kanssa Roisin Dubhiin kuuntelemaan konserttia, jossa soittivat the butterfly explosion sekä god is an astronaut. Ihan hyvää musaa oli tarjolla ja oli mukavaa vaihteeksi käydä konsertissa. Kirsi oli tosin tunnollinen ja jäi kotiin tekemään kouluhommia.

Lauantaipäivä oli uskomattoman aurinkoinen ja Mervi lähtikin aamulla saman tien ulos eväiden ja hyvän kirjan kanssa. Rantaviivaa tuli käveltyä parisen tuntia Salthillin suuntaan ja meri näytti todella kauniilta. Tuntui, että olisi voinut kävellä vaikka kuinka pitkälle. Lopulta aika meni hiekkarannalla istuessa ja lukiessa. Tällä välin Kirsi kastui jälleen kerran läpimäräksi kayak-seuran harjoituksissa ja lämmitteli itseään teekupposen ääressä kuunnellen irlantilaisen johdatusta rugbyn saloihin.



Kuitenkin täytyi lähteä kotiin päin, sillä Emily oli kutsunut meidät syömään ja tarkastamaan heidän asuntonsa. Asunto on todella hyvällä paikkaa sillä ikkunasta näkee suoraan merelle. Toisaalta heidän täytyy maksaa melkoisesti vuokraa, joten siltikin olen tyytyväinen meidän kämppäratkaisuumme. Illalla menimme Therisian luokse istumaan iltaa hetkiseksi, josta jatkoimme kerrankin ajoissa the craneen istumapaikkojen ja hyvän musiikin toivossa. Toiveemme toteutuivat ja saimme jälleen nauttia yli kymmenhenkisen irkkubändin soittelosta.

Vihdoinkin saimme Kirsin kanssa aikaiseksi lähteä mountaineering klubin retkelle. Vaikka herääminen aamulla tuotti tuskaa, niin kyllä kannatti ehdottomasti lähteä. Tarkoitus oli lähteä kiipeilemään devils mother kukkuloille, mutta säätiedotuksen mukaan siellä oli runsaasti lunta, joten suunnitelmat muuttuivat ja menimmekin valloittamaan Twelve Pins -nimisiä vuoria. Porukka jaettiin kahteen ryhmään edistyneisyyden perusteella ja me Kirsin kanssa suosista menimme lyhyemmälle vaellusreitille :) Alkuun kiipeily tuntui hieman raskaalta, mutta kunhan voimisteluun tottui, niin ei tuntunut enää niin pahalta.



Maisemat paranivat mitä korkeammalle pääsimme ja suoraan sanottuna harmittaa, kun kameralla ei pysty mitenkään kuvaamaan kaikkea mitä näkee. Lunta oli myös kerääntynyt näille vuorille ja irlantilaiset matkaoppaamme olivat aivan onnessaan heittelemässä lumipalloja ja laskemassa mäkeä tilaisuuden tullen. Itse lumeen tottuneina olimme hieman hillitympiä ja huvittuneina seurasimme "lasten" leikkimistä. Tutustuimme todella moneen uuteen ihmiseen, mikä on tietysti mukavaa. Huipulle päästyämme päätimme kiivetä vielä korkeammalle huipulle ja rinne oli täynnä irtokiviä, joten tarkkaan sai katsoa mihin jalkansa asetti. Paluumatka tuntui olevan raskain vaihe. Jalat olivat väsyneet ja maasto oli todella märkää ja liukasta. Mervi kaatui ainakin kolme kertaa ja valkoiset ulkoiluhousut todistivat tämän patikkaretken päättyessä. Kirsi taasen sai urheiluvamman peukaloonsa erään epäonnistuneen puronylityksen seurauksena. Ensi sunnuntaina olisi uusi retki ja saa nähdä josko me innostumme jälleen mukaan.


Maanantaina menimme sleepzoneen illallistamaan ja tällä kertaa söimme chili con carneeta sekä jälkkäriksi tsekkiläisiä pannukakkuja. Njam! Täytyy ruveta vahtimaan linjojansa täällä, kun tuntuu että illalliskekkereitä olisi vaikka joka illalle. Jatkoimme myös tiistaina syömisen merkeissä. Domitille tuli aamulla kymmeneltä aamupalalle meidän kanssa ja paikallisittain söimme mm. sconeseja.



Illalla päätimme vielä kokkailla yhdessä sillä Domitille oli lähdössä takaisin Ranskaan viikoksi ja halusimme sitä ennen viettää iltaa yhdessä ydinporukan kanssa. Jatkoimme matkaa college bariin katsomaan paikallisten bändien taisteloa. Galwayssa on tällä hetkellä menossa musicailte-festivaalit ja erinäisiä tapahtumia on joka päivälle. Mervi, Sarah ja Steve menivät katsomaan aiemmin päivällä vanhaa nosferatu-filmiä ja perjantaina olisi tarjolla taru sormusten herrasta -trilogia.

Tänään olimme Kirsin kanssa endrokrinologian labroissa ja työn alla oli veren glugoosipitoisuuden mittaaminen. Innokkaana vapaaehtoisena Mervi suostui juomaan melkein puoli litraa sokerivettä, joka oli melkoisen makeaa.. Sitten piikitettiin 20 minuutin välein ja mitattiin glukoosipitoisuutta. Oli ihan mielenkiintoista seurata verensokerin kasvua. Ensi viikolla luvassa olisi kuulemma liikunnointia, että varmaan juoksulenkkejä tiedossa. Tämä voisi olla sitten Kirsin heiniä :) Nyt olemme menossa Steven kämppiksen Whitneyn vieraiksi, koska hän on palaamassa pariksi kuukaudeksi kanadaan. Kuulemma osa porukasta aikoo käydä Atlantissa vilvoittelemassa, ja meitäkin on kovasti yllytetty tähän hankkeeseen. Taidamme kuitenkin jättää uintireissut vielä väliin ja katsoa sitten keväämmällä uudestaan.

Opiskelua ja hengailua ystävien kanssa

2.2
Heipparallaa! Tulin(mervi) opiskelemaan kirjaston lukusaliin, mutta netissä surffailu tuntuu paljon mielenkiintoisemmalta tällä hetkellä:) Viime torstain fysiologian minitentti meni loppujen lopuksi hyvin, vaikka aika epätoivoiselta tuntuikin välillä. Kirsi sai 100 % oikein, mikä ei varmaan ihmetytä suurinta osaa ihmisistä :) Itse sain 90 %, mistä olen erittäin tyytyväinen.

Viime torstaina kutsuimme ihmisiä meille lounastamaan ja tarkoituksena oli valmistaa makaronilaatikkoa suomalaiseen tapaan. Tavallista makaronia emme tosin löytäneet, mutta jälleen hienosti sovelsimme. Ruoasta ei tullut ihan sellaista kuin olisin halunnut, mutta kyllä se kumminkin upposi. Jälkkäriksi Sarah valmisti jonkinlaisen epämääräisen leivonnaisen, jota söimme vaniljajäätelön kera.



Perjantaina oli sitten international students socin järjestämä bussimatka connemaran maalaismaisemia katselemaan. Valitettavasti Kirsi ja Sarah eivät kerinneet lippua saada, joten lähdin sitten itsekseni. Onneksi ystävämme Therisia oli lipun itsellensä myös saanut, joten ei tarvinnut aivan yksistään matkalle lähteä. Oli mukava päästä kaupungin ulkopuolelle vaihteeksi ja nähdä uusia maisemia. Aika erilaista siellä olikin. Lähinnä näimme ruskeita nummia ja vuoristoa.



Kävimme Kylemore Abbeyssa luostarissa kierroksella, tosin yhtäkään nunnaa ei vastaan tullut. Jatkoimme matkaa Letterfrackiin, missä kävimme katsomassa paikallisen ammattikoulun oppilaiden valmistamia huonekaluja. Paikka oli keskellä ei mitään, enkä ymmärrä kuinka opiskelijat euroopasta asti lähtevät sinne opiskelemaan.. Samaisella koululla on aika ankea historia, sillä aikoinaan siellä piestiin poikalapsia hengiltä. Koulun vieressä oli hautuumaa, jossa kyseiset iältään 8-16 vuotiaat pojat oli haudattu. Lopuksi lähdimme vielä Clifdeniin, joka on Connemaran isoin kylä. Siellä saimme vapaasti tunnin ajan kierrellä ja katsella, mutta toden sanoakseni paikka oli niin pieni, ettemme saaneet mitenkään tuntia kulutettua katselemiseen. Ilmeisesti paikalla olisi mielenkiintoista historiaakin, mutta ilman opastettua kierrosta, emme saaneet paljoakaan irti Clifdenistä.

Lauantai-iltapäivä oleskeltiin porukalla meillä, emmekä tehneet mitään erityistä. On mukavaa, kun ihmisiä tulee käymään ilman erillistä kutsua, eikä meidän tarvitse stressata emännöimisestä vieraiden ollessa omatoimisia:) Illalla menimme kylään Helenan luokse Salthilliin katsomaan elokuvaa Beatrix Potterista. Vieraat koostuivat lähinnä Cristians Socin ihmisistä. Uusia tuttavuuksia tuli jälleen roppakaupalla.

3.2
Sunnuntaina menimme sleepzoneen pitkästä aikaa vierailemaan. Pelasimme biljardia Sarah&Steve vastaan Mervi&Ludo ja suomi-ranska tiimi voitti :) Ruoaksi saimme espanjalaisia omeletteja riisipapuseoksen säestyksellä. Herkullista oli ja keittiössä hääräsivät pääasiassa espanjalaiset, ranskalaiset ja tietenkin tsekkiläinen kokkimme. Me muut osaamattomat ruuanlaittajat osallistuimme loppusiivoihin.



Pelailimme vielä yömyöhään scrabblea englanniksi, mikä alkaa jo pikkuhiljaa sujua. Se on kyllä erinomainen tapa kehittää englanninkielen taitoa. Sarah päätti haluta hiustenleikkuun halvalla ja kävi pyytämässä sakset vastaanotosta. Eihän siinä auttanut sitten mikään. Mentiin naisten vessaan ja Mervi sitten koitti parturoida tylsillä keittiösaksilla lavuaarin yllä. Hieman epäilytti, että minkähänlainen lopputulos saadaan aikaan, mutta lopuksi kaikki kehuivat parturintaitojani ja kysyntää olisi ollut enemmänkin.. Kieltäydyin kunniasta.

Eilen suurin osa porukasta lähti Salthilliin pelaamaan jalkapalloa. Mervi yritti tunnollisesti opiskella kirjastossa, mutta kuullessaan pelailuista ei malttanut jäädä paitsi kaikesta hauskasta. Tosin peli oli jo ehtinyt loppua ennenkuin kerkisin paikalle. Illalla valmistimme ruokaa vaihteeksi meillä ja vieraiksi saapuivat Emily, Steve ja Ludo. Pojat olivat hyvin avuliaita ja tiskasivat kaikki tiskimme. Täytyi oikein ottaa todistusaineistoa asiasta muistuttamaan, että miehetkin osaavat tehdä halutessaan kotitöitä.



Tänään suunnitelmissa on mennä Steven luokse Rahooniin ja pitää läksiäiset Ludolle, joka torstaina jättää Galwayn sekä meidät ja palaa Ranskaan.