17.-21.3 St. Paddys Day sekä matkailua Edinburghissa

Vieraita riitti myös seuraavalla viikolla. Oli nimittäin St. Patricks Dayn aika ja kaupunki oli muutenkin täynnä ihmisiä. Englannista saapui neljä vierasta muutamaksi yöksi ja saimme jotenkuten heidät ahdettua meidän asuntoon. Tosin itse lähdin Domitillen luokse evakkoon siksi aikaa :) Vieraamme olivat meitä aktiivisempia valmistautuessaan St. Paddys Dayn juhlintaan ja pukeutuivat sekä meikkasivat teeman mukaisesti.
Me menimme aivan omina itsenämme katsomaan paraatia ja istuskelemaan spanich archille satojen muiden ihmisten kanssa. Päivä oli aurinkoisin mitä tähän asti Galwayssa on ollut ja olimme ihan kesätunnelmissa. Paraati koostui monenlaisista ryhmistä. Mukana oli erilaisia lapsiryhmiä soittimineen sekä eri maiden edustajia kuten kanadalaiset ja amerikkalaiset. Kaikki tietenkin hienosti pukeutuneina. Olisimme odottaneet vielä jotain muuta ohjelmaa, mutta loppupäivä meni hengaillessa ystävien kanssa.


Keskiviikkona olikin aika lähteä valloittamaan Skotlantia ja tarkemmin Edinburghia. Aamulla yhdeksältä etsiydyimme bussiasemalle Kirsin ja Steven kanssa ja huristelimme kohti Shannonin lentokenttää, jossa joukkoomme liittyi espanjalainen Eneritz. Lento kesti tunnin verran, mikä hieman huvitti, sillä bussimatka Galwaysta Shannoniin kesti enemmän. Olin varannut meille hostellin ja onnistuimme paikallistamaan paikan lopulta. Hostellimme oli siitä erikoinen, että se oli rakennettu kirkon sisälle. Tila oli muutettu huoneiksi tilanjakajien avulla, tosin huoneissa ei ollut kattoja ollenkaan.
Nukkumaan mennessä asia ei haitannut, sillä asukkaat osasivat olla hiljaa. Tosin aamuisin seitsemän kahdeksan aikaan monet matkailijat heräilivät ja alkoivat valmistautua päivään, eikä tämä tapahtunut hiljaisesti.. Me laiskiaiset kun olisimme halunneet rauhassa nukkua vähintään kymmeneen asti. Yhteiset tilat olivat kiitettävät ja viihdyimme hostellissa hyvin. Ensimmäisenä päivänä lähdimme kartan kanssa suunnistamaan keskustaan ja aikeenamme oli löytää pankki, jossa voisimme vaihtaa eurot punniksi. Loppuajan kiertelimme Edinburgh Castlen ympäristössä ja löysimmekin Royal Mile nimisen kadunpätkän, jonka varrella kaikki kaupat lähinnä olivat. Tämä oli vanhan kaupungin aluetta ja huomattavasti mielenkiintoisempi turisteille kuin uudempi puoli. Ja näimme myöskin skottilaisen säkkipillin soittajan kadulla.

Torstaina lähdimme mukaan ilmaiselle opastetulle kävelykierrokselle, joka kesti lopulta yli kolme tuntia. Kierros oli kyllä hyödyllinen, sillä muuten olisi jäänyt monta tarinaa kuulematta koskien kaupungin historiaa.
Oppaanamme oli amerikkalainen Doug, joka oli hyvin motivoitunut työstään ja veti meille semmoisen shown, että päätimme antaa hänelle hieman tippiä päivän päätteeksi. Nälkäisinä menimme kaupan kautta hostellille tekemään illallista ja Eneritz kokkasi meille pastaa tonnikalakastikkeella. Illalla lähdimme Kirsin ja Steven kanssa vielä katsastamaan kaupungin yöelämää ja päätimme kiertää muutaman pubin, mitkä Doug meille ystävällisesti esitteli päivän aikana. Eneritz oli matkustelusta vielä sen verran väsynyt, että jäi hostellille nukkumaan.

Perjantaina heräsimme jälleen myöhään ja lähdimme seikkailemaan kaupungille. Mahdollisuuksina olisi ollut myös bussiretket ylämaille ja loch nessia katsomaan, mutta hinnat olivat sen verran kalliita, että saitoina päätimme vielä tutkia mitä kaupungilla olisi meille annettavaa. Tarkastimme yhden katolisen kirkon, kilttitehtaan, kansallismuseon sekä minä ja Steve halusimme osallistua Whisky Experience kierrokselle ja nyt pidämmekin itseämme viskiekspertteinä :) Kierroksella opas kertoi meille viskinvalmistuksen yksityiskohtia sekä lopuksi saimme maistella kahdenlaista viskiä oikeaoppisesti. Kaupanpäälliseksi saimme viskilasit. Keskustassa oli myös todella hieno ja iso puisto, missä ihmiset istuskelivät auringonpaisteessa. Niin myös mekin, kunhan ensin haimme vähän evästä subwaysta. Eneritz kummasteli kovasti kesyjä oravia, joita puistossa oli jonkin verran. Ilmeisesti Espanjassa tämä ei ole kovin yleistä.

Illalla päätimme mennä ulos syömään ja tapasimme myös Kirsin opiskelukaverin, joka on Aberdeenissä vaihto-oppilaana. Illallistimme Bobby's nimisessä pubissa ja Kirsi sekä Steve rohkeina päättivät kokeilla skottilaista perinneruokaa haggista. Itse tyydyin skottilaiseen loheen, mikä oli hyvää sekin. Ateriat olivat tosin aika pieniä, eikä ainakaan riittävä Stevelle. Onneksi nesteytyspuoli oli kuitenkin kunnossa :) ja pärjäsimme loppuillan. Viimeisen illan kunniaksi kiersimme vielä muutamat pubit nyt kun Eneritzkin oli joukossamme.


Aamulla sitten nokka kohti lentokenttää ja takaisin kotiin Galwayhin. Sarah meitä jo kovasti odottelikin takaisin. Loman aikana opiskelumotivaatio olikin mukavasti noussut ja nyt täytyy alkaa valmistautumaan tulevaan tenttikauteen. Onneksi edessä on vielä kahden viikon pääsiäisloma.

Vierailusesonki jatkuu 6.-12.3

Jälleen on kulunut aikaa tovi. Olemme vastaanottaneet joukoittain vieraita ja tämä on pitänyt meidät enemmän tai vähemmän kiireisinä. Mutta tekosyyt sikseen. Minnan ja Timon jälkeen saapuivat Virpi, Risto, Johanna sekä Juha. Tällä kertaa kerkisin vielä oikeaan aikaan bussiasemalle vastaanottamaan. Rinteeläiset majoittuivat Kinlay House hostellissa ja Juha nukkui meidän lattialla, mukanaan tuomalla ilmapatjalla.

Minä ja Kirsi lähdimme vieraiden kanssa Aran saarille retkeilemään ja tarkemmin sanoen yhdelle Aran saarista Inis Morille. Lauttareissu oli mielestäni turhankin jännittävä, ja pahoinvointi vaihtui nopeasti peloksi, että lautta heittää 360 asteen kierroksen. Selvisimme kuitenkin perille ja päätimme vuokrata pyörät ja lähteä ajelemaan rannikkoa pitkin.
Maisemat olivat kyllä mainioita ja pysähtelimme useaan otteeseen valokuvaamaan. Päädyimme Dun Aonghasaan katselemaan mahtavia rantakallioita. Matkallamme tutustuimme myös kahteen suomalaiseen poikaan, jotka ovat tekemässä harjoittelua Irlannissa. Jatkuimme tuttavuutta illalla the Cranessa, johon veimme vieraamme jälleen kerran kuuntelemaan irkkumusiikkia.

Sunnuntaina lähdimme hieman patikoimaan mountaineering clubin kanssa. Kevyt sunnuntaikävely osoittautuikin hieman jännittävämmäksi.
Kohtasimme nimittäin voimakkaita raekuuroja sekä huipulle päästyämme taivalsimme askel kerrallaan lumimyrskyn keskellä. Onneksi oppaamme olivat kokeneita ja pääsimme hengissä pois. Välillä jouduimme pysähtymään ja hengähtämään, koska lumipyry oli niin voimakasta. Onneksi matkassa olivat suojateltat, joiden sisällä istuimme syömässä eväitämme.
Vaikka taivallus olikin välillä raskasta täytyy sanoa, että ryhmähenki kohosi kyllä huimasti. Kaikki pitivät huolta toisistaan siitä huolimatta, ettemme tunteneet niin hyvin. Oppaat kehuivatkin meitä kovasti vaelluksen päätteeksi. Kaikesta jännityksestä huolimatta vieraamme olivat haltioissaan tästä kokemuksesta. Ja kuinka usein sitä pääsekään vaeltelemaan Connemaran vuorilla lumimyrskyssä :) Sunnuntai-iltana menimme vielä Domitillen luokse katsomaan elokuvaa vaikka olimmekin uuvuksissa päivän urheilusta.

Maanantaina Juha lähti omille seikkailuilleen Cliffs of Mohereja katselemaan ja me jäimme täyttämään velvollisuuksiamme yliopistolle. Sen lisäksi Anne ja Juhana saapuivat meitä ilahduttamaan päiväksi. Lähdimme näyttämään Galwayn rantaviivaa, keskustaa ja yliopistoa. Väsyneen turistikierroksen jälkeen menimme Nocteim pubiin kahvittelemaan. Kyseinen paikka on yksi suosikeistani oikean irkkutunnelman vuoksi. Vieraamme lähtivät kävelykadulle ostoksille ja me Kirsin kanssa valmistauduimme hetkisen torstain monivalintatenttiin. Illalla menimme Monroesiin syömään. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun olimme ulkona syömässä täällä Galwayssa. Suurin osa söikin perinteistä Irlantilaista muhennosta, jonka valmistamiseen oli käytetty tietenkin myös guinnesia. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
Jäimme hetkiseksi kuuntelemaan myös kitarasoitantaa. Tavoitteena oli kuitenkin näyttää hieman irkkumusaa myös Annelle ja Juhanalle ja pysähdyimmekin Tig Coilissa parin kappaleen ajaksi.

Tiistaina Kirsi ja Sarah valmistivat irlantilaisen aamupalan kaikille, mikä vaati hieman soveltamista rajallisten astioidemme vuoksi. Onnistuimme kuitenkin tässä ja kohotimme menestyksekkäästi kolesteroliarvojamme :) Itse olin viettänyt edellisen yön Virpin ja kumppaneiden kanssa hostellissa. Anne ja Juhana lähtivät puolen päivän aikaan takaisin kohti Dublinia. Virpi, Risto ja Johanna tarjosivat meille illallisen Kinlay Housessa ja ruoaksi saimme risottoa. Mukana olivat myös Domitille ja Sarah sekä Franc liittyi seuraamme hetkiseksi. Juhan lähenevän syntymäpäivän kunniaksi ostimme hänelle leipomosta kakkua. Illalla menimme vielä Kings Headiin nauttimaan kahden miehen kitaroinnista ja erittäin hyvistä coverbiiseistä. Juhan bussi kohti Dublinin lentoasemaa lähti yhdeltä yöllä ja valvoin vielä sen verran, että sain Juhan turvallisesti bussiin.

Keskiviikkona lounastimme yliopiston ruokalassa sillä itselläni oli luentoja sekä labroja sinä päivänä. Iltapäivällä metsästimme viiden ihmisen voimin minulle kenkiä hyvällä menestyksellä. Steve oli myös mukanamme ja päädyimme jälleen nocteimiin kahville ja guinnesille. Minä, Virpi, Risto ja Johanna jatkoimme matkaa christians societyn iltamaan tapaamaan ystäviäni myös näistä ympyröistä. He pitivät kappelin oleskeluhuoneesta kovasti tapasivat vihdoinkin myös irlantilaisia ihmisiä. Päivän päätteeksi katselimme vielä elokuvaa hard candy, joka jäi kyllä pysyvästi mieleen.. Halusin vielä viettää viimeisen yön siskoni arvokkaassa seurassa ja päädyin nukkumaan heidän hostellihuoneeseen. Aamulla heräsin seitsemältä vielä lukaisemaan fysiologian muistiinpanoja ennen monivalintatenttiä. Kukaan ei näyttänyt epäilevän luvatonta oleskeluani, kun menin hostellin aamupalalle :) Tentti tosin ei mennyt ihan niin sujuvasti..

Torstaina oli jälleen kerran jäähyväisten aika, mikä osoittautuikin vaikeammaksi kuin kuvittelimme. Herkkinä siskoksina emme täysin välttyneet kosteilta silmiltä. Mutta seuraavat seikkailut olivat jo ovella, joten palautuminen Galwayn arkeen kävi nopeasti. Edessä oli kuitenkin reissu Edinburghiin, josta kerronmme hieman tuonnempana.

Vastaanotto vol.1

Menneistä ajoista kerrottakoon kohokohdat. Laskiaissunnuntai meinasi mennä ihan ohi, mutta onneksi tajusimme jossain vaiheessa. Mervi päätti päivän kunniaksi leipoa laskiaispullia ja tarjota ystävilleen suomalaisen elämyksen. Hyvin kävi kauppansa pullat ja tuli hyvä mieli kun ei jäänyt paitsi tästä herkusta. Sattuneesta syystä pulkkamäessä laskeminen jäi väliin.. Seuraavalla viikolla Steve päätti pancake tuesdayn kunniaksi tehdä meille pannukakkuja kanadalaiseen tyyliin vaahterasiirapin ja makkaroide kera. Namnam.



Nyt on aika kirjoitella ensimmäisten Suomi-vieraiden käynnistä. Minna ja Timo siis saapuivat viime perjantaina tänne ja vastaanotto ei mennyt ihan nappiin... Minna ilmoitti saapumisajaksi 18.30 ja jossain vaiheessa päivää Mervi muutti sen mielessään 19.30 ja päätti lähteä Domitillen kanssa juoksulenkille kuuden aikaan. Paluumatkalla tajuntaan iski pelko, että olikohan se edes 19.30 ettei vaan tuntia aikaisemmin. Juoksin kuitenkin kämpän kautta tarkistamaan puhelinta ja saavuin juuri sopivasti paikalle vastaamaan Minnan soittoon. Siellähän he olivat bussiasemalla odottamassa ja hikisenä lähdin juoksemaan semalle tuntien oloni erittäin tyhmäksi.. Noh, ei siinä sitten mitään. Vieraat joutuvat odottamaan vain viitisen minuuttia ja hyvällä huumorintajulla varustettuina vahinko ei ollut suuri. Perjantaina meille saapuivat Domitille ja Therisia ja porukalla lähdimme Roisin Dubhiin tapaamaan Stevenin ja kuuntelemaan ilmaista keikkaa. Tosin bändi aloitti vasta klo. 11 eli kaksi tuntia myöhässä. Vähän aikaa kuunneltuamme päätimme palata vieraiden kanssa kotiin nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän retkeen.

Lauantaina siis lähdimme katsastamaan Cliffs of Moheria ja lähdimme kymmenen aikaan liikenteeseen. Bussimatkalla pysähdyimme useammassakin paikassa ottamassa valokuvia linnoista, kirkoista ja muista tyypillisistä nähtävyyksistä. Itse Cliffseillä olimme puolitoista tuntia ja kävimme katsomassa ensin sisätiloissa olevan esittelyn ja toivoimme, että sade lakkaisi sillä aikaa. No meidän tuurilla keli vain huononi sillä aikaa ja ensin emme nähneet koko kallioita sumun takia..

Onneksi hetken odoteltuamme sade hieman hellitti ja kalliotkin paljastuivat ajan mittaan. Eipä siis ollutkaan hukkareissu. Kalliot olivat kyllä mahtavan näköisiä ja meren pauhina oli voimakasta. Aurinkoisella säällä olisi varmasti vielä vaikuttavampaa.

Paluumatkalla tulimme toista reittiä rannikkoa pitkin ja edellee pysähtelimme ottamaan kuvia kaikenmaailman puroista.. Kaikesta sitä saakin nähtävyyksiä aikaiseksi :) Kotiin päästyämme lähdimme Lidliin ostoksille ja päätimme syödä tortilloja illalliseksi. Kutsuimme myös Domitillen ja Steven ja ilta oli hyvin rattoisa. Lähdimme the Craneen näyttämään irkkumusiikkia huonolla menestyksellä. Paikka oli tupaten täynnä ja kaikenlisäksi olisi pitänyt maksaa kymmenen euroa sisään. Sitten kävimme pari paikkaa läpi yhdessä, mutta kaikkialla oli täyttä.

Sunnuntaina otimme rauhallisesti ja aloitimme runsaalla irlantilaisella aamupalalla, jota Mervi aamulla heräili tekemään. Sää oli vaihteeksi aurinkoinen ja täydellinen rantakävelyä varten. Kävelimme jonkin matkaa Salthilliin päin ja Minna otti paljon valokuvia turistimaiseen tapaan :) Ihan hyvä kun joku muistaa valokuvata, kun itse ei enää hoksaa kameraa mukana kantaa. Paluumatkalla jäimme keskustaan terassille kahvittelemaan ja jatkoimme matkaa yliopistolle.



Illalla Domitille tuli kutsumaan meidät katsomaan elokuvaa. Viltteinemme menimme Domin kylmään asuntoon ja katsoimme komedian Just married. Franc liittyi myös seuraamme. Leffan jälkeen koitimme vielä löytää irkkupubin muusikkoineen, mutta sunnuntai-iltana moni paikka oli kiinni. Päädyimme sitten Kings Headiin istuskelemaan vähäksi aikaa.

Maanantaina olimme lähdössä viemään vieraita bussille, kun Domitille tuli riemukkaana ovellemme ilmoittamaan uudesta mahdollisesta työpaikasta. Kerrankin jotakin onnistaa työpaikan haussa. Tosin tällä hetkellä koulutus on vasta menossa ja huomenna Dom saa tiedon saako työpaikan vai ei. Toiveet ovat korkealla. Joka tapauksessa, jouduimme luopumaan jälleen kerran hyvistä ystävistämme ja lähetimme heidät bussin kyydissä Dubliniin. Lopun päivän vietin Domin ja Francin seurassa etsien Francille työpaikkaa ja elokuvan merkeissä. Kirsi on viettänyt aikansa lähinnä työhakemusten parissa. Nyt vuorossa ovat puhelinsoitot ympäri Suomen kesätyöpaikan toivossa.

Tiistaina Steve saapui meille kokkailemaan "kanadalaisia" omeletteja, kuten hän asian ilmaisi. Todellisuudessa kanadaisilla ei ole mitään omia omeletteja. Selasimme ryanairin sivuilla halpoja lentoja ja löysimmekin kuuden euron menopaluun Edinburghiin. Päätin lähteä Steven kaveriksi tai ainakin varmuuden vuoksi varata lennon vielä kun se oli halpa. Hetken harkinnan jälkeen Kirsi onneksi innostui asiasta myöskin, joten kolmisin lähdemme parin viikon päästä Skotlantiin. Jee, mukavaa tehdä spontaaneja päätöksiä ja reissuja.

Huomenna tulee seuraava lasti Suomi-vieraita. Virpi, Risto ja Johanna sekä Juha tulevat yhtäaikaa. Juha majoittuu meillä toisten mennessä hostelliin. Lisäksi maanantaina Anne&Juhana saapuvat meitä morjenstamaan Galwayhin. Kiirettä siis pitää ja ohjelma on työn alla.