Tutustumista paikallisiin kerhoihin ja urheiluaktiviteetteihin

Taas on yksi viikko kiltisti takana ja eilen saimme lopulta rekisteröityä itsemme kursseille, joiden parissa olisi tarkoitus ahkeroida seuraavat kuukaudet enemmän tai vähemmän intensiivisissä merkeissä. Olemme ehtineet jo tehdä muutamia huomioita täkäläisen opetuksen tasosta Suomen oloihin verrattuna ja ehkä suurimpana erona voidaan mainita etenkin Science-puolella se, että pelkästään luentoja sisältäviä kursseja meille ei tarjottu lainkaan vaan jokaiseen kurssiin kuuluu 3-4 tuntia kestävät käytännön harjoitukset, joita on kerran tai pari viikossa. Näiden käytännön harjoitusten sisältö voi poiketa huomattavasti siitä, mitä luennoilla on käsitelty. Kurssin vetäjästä poiketen harjoitukset voivat olla joko ihan täyttä show:ta, jolla yritetään vain estää kuulijakuntaa nukahtamasta tai sitten niiden tarkoituksena on mitata sitä, kuka saa ensimmäisenä työnsä tehtyä ja ehtii labrasta ulos ennen kuin siivoojat saapuvat. Joskus paikalliset opiskelijat tuntuvat myös olevan itse enemmän pihalla työn vaiheista kuin vaihtarit. Tästä esimerkkinä ensimmäiset mikrobiologian harjoitukset, joissa Mervi sai vahtia irlantilaista labrapariaan useampaan otteeseen heidän maljatessaan bakteerisoluja.

Käytännön labraharjoitusten lisäksi paikallista urheilu- ja kerhotoimintaa on runsaasti tarjolla. Yliopistolla on erilaisia klubeja ja societeja yli kahdeksankymmentä erilaista ja niissä voi kokeilla mm. jonglöörausta, tarinankerrontaa irlantilaiseen tyyliin tai ottaa osaa poliittiseen keskusteluun. Mervi osallistui tällä viikolla pariin otteeseen paikallisen kristillisen seuran toimintaan, johon kuuluu perinteisesti aamiaiskestit aina lauantaiaamuisin. Mainittakoon sekin, että paikalliset kristityt ovat rentoa porukkaa ja osaavat nauttia pubikulttuurista siinä missä muukin väestö.

Leffakerhon tarjontaan tutustuimme tällä viikolla Batman -Dark Knight-leffan merkeissä. Huolimatta siitä, että me suomalaiset emme harrasta dubattuja elokuvia oli kyseisen filmin seuraaminen aika haastavaa puuhaa. Näin etenkin siitä syystä, että viime viikolla katsomamme Wall-e ei mainittavasti sanavarastoamme kartuttanut. Siitä huolimatta uskallan väittää, että pääsimme varmasti vähemmällä kuin ranskalaiset ystävämme. Valitettavasti elokuvan loppumetreillä projektori sanoi sopimuksensa irti ja Batmanin ja jokerin väliset henkilökohtaiset ongelmat jäivät tällä erää selvittämättä. Leffan jälkipuinti suoritettiin jo tutuksi käyneessä College Baarissa biljardin merkeissä ja Mervi pääsi näyttämään pelitaktikoijan kykyjään.

Kirsi tutustui paikalliseen urheilutoimintaan frisbee- ja kayak-kerhojen kautta. Kummassakin tapauksessa hän löysi itsensä keskeltä amerikkalais- irlantilaista osanottajakuntaa ja ihmetteli muiden eurooppalaisten ilmeisen passiivista asennetta näitä urheilumuotoja kohtaan. Tosin frisbee-kerhon tapauksessa se on jokseenkin ymmärrettävää, sillä laji on suhteellisen uusi eikä tämä porukka ainakaan ottanut aloittelijoita huomioon millään tavalla. Sääntöjä ei pahemmin kertailtu. Kayak-kerho vaikuttaa hyvin tiiviiltä yhteisöltä, mikä kävi selväksi jo ensimmäisellä tapaamiskerralla. Ohjaajamme ei unohtanut kertoa, että seura järjestää bailut joka keskiviikko ja ilta etenee kuulemma aina saman kaavan mukaan alkaen jonkun klubilaisen kotoa, edeten College baariin ja päätyen erääseen keskustan kantapaikoista. Jotkut sitten tykkäävät tutusta ja turvallisesta :) Kayak-session jälkeen ostettiin melontaporukalla Crepsejä torilta ja käytiin kahvilla. Tällä kertaa Kirsi pääsi oikein kunnolla juttelemaan irkkujen kanssa ja kielitaito tuntui kohenevan kuin itsestään.

Lauantai-ilta oli siitä erinomainen, että pääsimme vihdoin viimein kuuntelemaan irlantilaista live-musiikkia Crane-nimiseen pubiin. Nautimme musiikista täysin siemauksin ja taisi toinen meistä maistella tunnelmaan sopivaa irlantilaista mallasjuomaa ja muitakin juomia hieman runsaamaalla otteella illan aikana. Cranesta jatkoimme iltaa Roisn'iin ja siellä laitoimme tanssijalat vipattamaan sen minkä väenpaljous antoi myöten.

Sunnuntai oli irlantilaisittain hyvin epätavallinen, sillä aurinko paistoi taivaan täydeltä ja rannalla suorastaan parveili ihmisiä. Kuulin jälkeenpäin joidenkin jopa uineen hyisessä Atlantissa. Illan hämärtyessä Kirsi ja Sarah suuntasivat ystäviemme Steven ja Ellien luo West-Sideen ja nauttivat maukkaan ja meksikolaispainotteisen illallisen Lydon, italialaisen pariskunnan (Marco ja Luisa) sekä espanjalaisen Eneritz-nimisen tarjoilijatytön kanssa. Samalla katselimme kuvia Connemaran vuorista ja ne näyttivät sen verran houkuttelevilta, että sinne tullaan varmasti vielä matkaamaan jonakin päivänä. Mervi matkaa Connemaran luostaria katsomaan jo ensi perjantaina, mutta Kirsi oli mattimyöhäinen ja jäi tällä kertaa ilman lippua. snif...



Nyt jatkamme leffan ja herkkujen parissa. Steve tuli piipahtamaan ja toi Innocent Voices-nimisen elokuvan mukanaan. Huomenna on meillä kummallakin vuorossa rankkaa opiskelua torstain fysiologian minitenttiä silmällä pitäen.

Kaksi viikkoa takana

Tiedetään, tiedetään! On nyt ollut vähän taukoa blogin kirjoittamisessa. Mutta päivitetäänpä nyt sitten. Aika paljon on taas tapahtunut edellisen jälkeen. Keskiviikkona ja torstaina oli societys ja clubs day -tapahtumat, joissa pystyi ilmoittautumaan eri klubien sähköpostilistoille ja jäseneksi. Ilmoittauduimme Kirsin kanssa ainakin mountaineering- sekä kayak-klubeihin. Nämä alkavat tosin vasta helmikuun puolella, mutta innolla odotamme minkälaisia seikkailuja on luvassa. Lisäksi huomenna alkaa yliopistolla kuoroharjoitukset, joihin suunnittelemme menevämme. Viime torstaina kävimme Sarahin ja Steven kanssa elokuvaklubin tapahtumassa katsomassa wall e-elokuvan ja saimme ilmaista pizzaa, jonka jälkeen kävimme college barissa pelaamassa erän biljardia. Tuntuu mukavalta, kun pitkästä aikaa pystyy harrastamaan ja kokeilemaan erilaisia asioita.

Perjantaina kutsuimme jälleen vakioporukan meille syömään ja Sarah valmisti meille patonkeja täytteineen. Mervi kokeili leipomistaitojaan ensimmäistä kertaa Galwayssa ja onnistui valmistamaan omenapiirakan. Kokkailu on tosin aika haastavaa huomioonottaen, että meillä ei ole yhtäkään kulhoa, kauhaa, tölkinavaajaa ja ties mitä muuta. Täytyy oppia aikalailla soveltamaan ja olemme tehneet vähäisiä hankintoja asian helpottamiseksi. Ilta oli jokatapauksessa onnistunut, vaikka meiltä tuntui istuimet loppuvan kesken. Onneksi porukka on sen verran rentoa, että lattialla istuminen tai seisoskeleminen ei tuntunut olevan ongelma. Lähdimme jossain vaiheessa jatkamaan iltaa kylälle.

Omenapiirakka

Lauantai kuluikin väsyneissä merkeissä. Domitille tuli poikkeamaan ja kutsui meidät viideksi kylään katsomaan jotain elokuvaa, mikä olikin sopivan rentouttavaa ajanvietettä Domin, Ludon, Steven ja Sarahin kanssa. Päädyimme katsomaan psykologisen elokuvan Fight club. Tällä aikaa Mervi alkoi kärsiä pahenevasta migreenistä ja elokuvan loputtua olo oli niin kurja, että täytyi rientää kotiin lepäämään, muiden jäädessä sleepzoneen iltaa istumaan. Migreeni jatkui sunnuntaihin asti, mutta hellitti sitten lopulta.


Kirsi ja Domitille












Sunnuntaina Dom tuli jälleen käymään ja päätimme lähteä Saltihillin kaupunginosaan rannikolle katselemaan Atlanttia. Ensimmäistä kertaa iloitsimme Kirsin kanssa haltin tuulen ja veden kestävistä ulkoilupuvuistamme. Nimittäin rannikolla tuuli ja satoi melkoisesti. Emme voineet kauhean kauaa viipyä, ettei Dom ja Sarah kastuisi läpimäräksi. Kävelimme kuitenkin rannikkoa pitkin takaisin keskustaan. Harmiksemme kamerat unohtuivat matkasta, mutta täytyy käydä siellä uudestaan paremmalla säällä ja ottaa hieman valokuvia. Paluumatkalla päätimme poiketa pubiin lämmittelemään ja juomaan kupit kaakaota. Matkalla tapasimme helsinkiläisnaisen, joka oli parhaillaan lomailemassa Galwayssa ja hän liittyi seuraamme pubiin. Jokseenkin hämmästyttävää, kuinka paljon suomalaisia täällä loppujen lopuksi tapaa.

Sunnuntai-iltana meille tuli kylään USAlainen Emily, jonka kanssa meidän piti alunperin etsiä asuntoa. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ja saimme kutsun vierailemaan myös heidän amerikkalaispitoisessa asunnossaan. Tamperelainen Helena tuli myös piipahtamaan pitkästä aikaa. Loppuillan vietimme kokkaillen ja leipoen Domin kanssa.

Kurssit alkavat

Eilen koulunkäynti alkoi virallisesti. Tosin kurssiaikataulujen hankkiminen tuntui olevan vaikeaa. Meitä ohjeistettiin, että kurssien aikataulut voi käydä pyytämässä kyseisistä tiedekunnista, mutta kanslistit tuntuivat olevan itsekin pihalla aikatauluista. Myös luentosaleja saa metsästää hetken aikaa ennenkuin niitä löytää. Kirsi on käynyt fysiologian, anatomian ja molekyylibiologian luennoilla. Mervi puolestaan endrokrinologian ja kemian luennoilla. Olemme harkinneet saksan alkeiskurssin ottamista, niin voisimme harjoitella kotona Sarahin kanssa saksan puhumista. Mervi sairastui jälleen flunssaan, mikä hankaloittaa kursseille osallistumista.

Kämpästä emme ole muistaneet kertoa paljoakaan yksityiskohtia, joten kerrottakoon vähän. Asumme siis aika erikoisessa kämpässä. Pikkuruiset makuuhuoneemme on pitkän ja kapean käytävän varrella. Kirsin ja Sarahin huoneet ovat kohtuullisen kokoiset, mutta Mervin huone on aika pieni. Toisaalta pienen huoneen etuna on se, että sen saa helposti ja nopeasti lämmitettyä. Huoneiden koot on otettu vuokrassa huomioon. Olohuone ja keittiö ovat käytävän toisessa päässä. Nykyään asunnon lämpötila on jo parempi kuin alkuun tai sitten olemme jo tottuneet irlantilaiseen elämäntapaan. Olemme kotiutuneet päivä päivältä paremmin, mutta vielä olisi mukava sisustaa jollain tapaa. Vuokraemäntämme lupasi tuoda isomman pöydän olohuoneeseen ja ylimääräisiä tuoleja. Netistä sen verran, että Kirsi on uutterasti käynyt nettiliikkeessä kyselemässä apua ja tänään pitäisi kuulemma toimia. Mielenkiinnolla odotamme, että kuinka käy.

Illalla olisi bileet erasmuslaisille, mutta katsotaan kuinka käy. Sarah ja Kirsi luultavasti ainakin menevät, mutta Mervi saataa jäädä sänkyyn lepäilemään.

Asettautumista Galwayhin

Pari yötä kämpässä ohitse ja silti mukaan on mahtunut jo kaikenlaisia ongelmia.. Eilen vessanpönttö lakkasi vetämästä ja pyykinpesukonetta emme saaneet käyntiin. Vuokraemäntä tuntui jo hermostuvan ongelmiimme. Nettiä olemme yrittäneet saada toimimaan huonolla menestyksellä. Tunnelma alkoi olla jo aika kireä, kun mikään ei tuntunut toimivan. Lähdimmekin Sarahin kanssa rentoutumaan pubiin, jossa oli hyvä livebändi soittamassa. Ilta kului rattoisasti, eikä ongelmat tuntuneet enää niin suurilta.

Tänään sitten vessanpönttö sekä pesukone korjattiin, että silta osin helpotti huomattavasti. Nettiä emme edelleenkään saaneet toimimaan ja lähdimme Kirsin kanssa takaisin liikkeeseen kyselemään neuvoa. Eipä sielläkään kauheasti osattu auttaa, joten ensi viikkoon jää netin hoitaminen. Nyt tulimme luvattomasti takaisin sleepzone hostelliin käyttämään ilmaista langatonta. Eipä täällä onneksi kukaan pidä kirjaa:)


Muuttopäivän iltana meille saapui joukko vieraita, joita Sarah oli kutsunut hostellista. Mukaan mahtui kanadalainen, australialainen, ranskalainen, britti ja tsekkiläinen. Tsekkiläinen kokki Petr halusi kokata meille pikkupizzoja. Ilta oli mukava ja australialainen Elle ja kanadalainen Steve soittivat ja lauloivat meille.

Viikonlopulle ei ole vielä suuria suunnitelmia, mutta tuskin me neljän seinän sisälle jäämme homehtumaan. Maanantain alkaa ensimmäiset kurssit ja katsotaan sitten miltä vaikuttaa. Meillä on viikko aikaa valita mitä kursseja haluamme käyttää. Nyt pelaamaan scrabblea hostellin asukkaiden kanssa. Ensi viikkoon!

Ensimmäiset päivät perillä

Täällä ollaan!

Matka Galwayhin sujui kohtuu mutkattomasti, tosin bussimatka Dublinista tänne kesti tunnin ylimääräistä ruuhkien vuoksi. Sleepzone-hostelli löytyi helposti ja vielä on yksi yö jäljellä. Paikallinen puhelinliittymä on nyt hankittu ja eilen aloitimme asunnon etsinnän, mikä osoittautui aika haastavaksi. Varsinkin soittaminen englanniksi paikallisille ihmisille tuntui alkuun vaikealta. Kolmas asunto sitten oli sopiva. Kämppämme on aika lähellä keskustaa ja juuri remontoitu. Huoneet tosin ovat aika pieniä, mutta saamme kunnon lämmityksen ja kaikki pesukoneet ovat valmiina. Kanssamme muutta saksalainen Sarah, jonka tapasimme hostellissa.

Huomenna sitten yliopistolle orientaatioon ja toivottavasti tutustumme toisiin vaihto-oppilaisiin. Orientaation jälkeen olisi tarkoitus raahata vähäiset matkatavaramme uuteen kämppään ja tehdä olo kotoisaksi. Ihmiset täällä ovat olleet todella mukavia ja auttavaisia. Kaupunki on viehättävä ja uskomme, että kevät täällä tulee kulumaan rattoisasti.