Nyt koulunkäyni on ollut ohitse jo kuukauden verran ja olemme saaneet lomailla olan takaa. Sarahin tädin Gerlinden saavuttua(22.5) päätimme lähteä Belfastiin muutaman päivän lomareissulle. Linja-automatka kesti vajaat seitsemän tuntia ja vaihdoimme bussia kahteen otteeseen. Kuitenkin UK:n puolelle meno kävi vaivattomasti eikä henkkareita pahemmin kyselty. Perille päästyämme suunnistimme parhaan taitomme mukaan The Linen House hostellille. Sarahin täti odotti ilmeisesi hieman laadukkaampaa majoitusta kuin kymmenen hengen dormi keskitasoisessa hostellissa.. Hetken hengähdettyämme lähdimme tutkimaan Belfastin keskustaa ja tietenkin kahville oli päästävä.

Omituista oli se, etta kahvin tarve tuntui lisääntyvan kaupungin vaihdon jalkeen, mikä oli havaittavissa ainakin minun ja Sarahin tapauksessa. Illalla menimme the basement ravintolaan nauttimaan kala-annoksista ja hyvästä viinistä. Näin matkaillessa kun on mukava käydä ulkona syömässä, tosin rahan kuluminen on huomattavissa.

Sattumoisin Kirsin labrapari Christoph kavereineen olivat lähteneet myöskin Belfastia valloittamaan ja yöpyivät peräti samassa hostellissa. Heidän kanssaan lähdimme katselemaan kaupungin yöelämää, mutta hetken kierrettyämme palasimme takaisin hostellille Sarahin ja Gerlinden kanssa Kirsin jäädessä pubeilemaan Christophin ym. kanssa.

Toisen päivän aloitimme aamupalalla kahvilassa, mutta jäimme vielä hieman nälkäisiksi ja lähdimme katsomaan paikallisen marketin tarjontaa. Siellä olikin kaikennäköisiä myyntikojuja ja ruokaa tarjolla paljon. Kirsi oli haltioissaan isoista ravuista, joita oli myynnissä. Ravut olivat vielä hengissä ja liikuttelivat jäseniään, mikä inhotti minua.. Samoin pitkät rivit liha- ja kalatuotteita jotenkin etoo ja koitinkin välttää näitä kojuja. Iltapäivällä päätimme tehdä black taxi kierroksen, jossa kuski ajelutti meitä ympäri Belfastin keskustaa ja kertoi meille katolisten ja protestanttien välisistä ongelmista.

Belfastin keskustassa on edelleen aita, joka erottaa protestanttien ja katolisten asuinalueet toisistaan. Kävimme kirjoittamassa nimmarimme ja kommenttimme aitaan. Seinämaalaukset tuntuivat olevan suosittu keino protestoimaan ja kannattamaan omaa asiaa molempien osapuolien parissa. Ongelmanahan pääasiassa on se että katoliset haluaisivat yhdistää Pohjois-Irlannin Irlannin tasavaltaan, kun protestantit haluavat pysyä UK:n piirissä. Taksikierros oli ihan valaiseva, tosin odotuksemme olivat kyllä korkeammalla.

Seuraavana päivänä lähdimme opastetulle bussiretkelle katsastamaan maailman kolmanneksi kuuluisinta nähtävyytti Giant's Causewayta. Bussikuskimme yritti ehkä vähän liikaakin olla viihdyttävä ja kertoili omia vitsejään vähän väliä. Amerikkalaisia keski-ikäisiä turisteja tämä tuntui viihdyttävän paremmin.. Kuitenkin matkamme määrämpää osoittautui mahtavammaksi kuin osasimme kuvitellakkaan ja kuusikulmaiset kivet olivat hämmästyttäviä.

Kivet ovat muodostuneet vulkaanisen purkautuman seurauksena. Ken ikinä Irlannissa matkailee suosittelen todella vierailemaan pohjoisrannikolla. Takaisin palattuamme päätimme vihdoin käydä hieman viihteellä ja päädyimme the empire nimiseen pubiin, joka oli sisustettu hieman vanhanaikaisesti. Kuuntelimme hyvää jazzbändiä ja seurailimme pohjois-irlantilaisten elämää. Seuraavana aamuna halusimme vielä kiertää kauppoja mahdollisten löytöjen vuoksi ja erityisesti Gerlinde oli kova ostelemaan vaatteita. Paluumatka Galwayhin oli puuduttava ja 6,5 tunnin matkustus tuntui jatkuvan ikuisesti.. Kuitenkin oli jälleen mukava tulla kotiin Galwayhin.